Afakissa vuonna 2012 kersantit Ryan Pike ja Altaf Swati asentamassa radiota Afakin koulun rakentamisen seuraamista varten kuva wired |
Yksinkertainen maittava lounas maistui kaikille kävelyn jälkeen, paistettua kanaa, hummusta, tuoretta leipää, oliiveja, mineraalivettä, tomaattia ja salaattia, jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä. Arabialaista kahvia tai luonnosta poimitulla mintulla maistettua teetä.
Kukaan ei vastustanut, kun ehdotin että lepäisimme iltapäivällä ja kello viiden aikaan kokoontuisimme rouva Seheradzan mainitsemaan huoneeseen jatkaaksemme matkaamme Sumeriin.
Lähdön valmisteluksi kaikki saimme metalliset säilytyslippaat, johon laittaa passi, lompakko, kello, sormukset ja muut arvoesineet, kännykät ja kamerat ja kirjoittaa nimemme päälle. Ne pantaisiin varmaan turvasäilöön odottamaan paluutamme.
Tarjolla oli myös hiusten värjäysainetta, jolla vaaleahiuksiset meistä joutuisivat mustaamaan kiharamme ja kulmakarvamme - väri kuulemma lähtisi palatessamme pesten pois ja ilman sitä herättäisimme liikaa huomiota matkakohteessamme. Miehillä on vaihtoehtona tietenkin ajaa pää kaljuksi, mutta Sumerin nykyistä Irakia paljon lämpimämmän ilmaston ja auringon takia sitä ei suositeltu.
Saimme myös kukin vuohen nahasta tehdyt nyörillä kiinni sidottavat pussit, joihin laittaa matkalle mukaan hammasharjaa ja kampaa, henkilökohtaisia lääkkeitä, hygienia tavaroita (ei aerosoleja) ja muuta tarvittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti