 |
| Disputaatio kristittyjen ja juutalaisten oppineiden välillä Johann von Armssheim 1483 kuva wikimedia |
Alkakoon nyt disputaatio, keskustelu, josta wikipedia kertoo mm.
In the scholastic system of education of the Middle Ages, disputations (in Latin:disputationes, singular: disputatio) offered a formalized method of debate designed to uncover and establish truths in theology and in sciences. Fixed rules governed the process: they demanded dependence on traditional written authorities and the thorough understanding of each argument on each side.
On myönnettävä, että Raamatun kertomuksessa paratiisista ja syntiinlankeemuksesta on monia samankaltaisia kohtia, kuin muinaisissa sumerilaisissa ja myöhemmissä saman alueen tarinoissa. Onhan siellä se Adapa-myyttikin, jossa puhutaan iankaikkisesta elämästä - jota Adapa ei kuitenkaan erään jumaluuden tahdosta saanut.
VastaaPoistaHämmästyttävää on kuitenkin se, miten kokonaan erilainen sisältö ja sanoma Raamatun kertomuksessa on. On kuin Raamatun ko. tekstin kirjoittaja olisi noista tarinoista saanut ikäänkuin vain 'moduleita' - vähän samaan tapaan kuin lainataan sanoja ja käsitteitä, sananparsia ja vertauksia. Nämän modulit on sitten pantu palvelemaan kokonaan uudenlaista sanomaa. Ehkä nämä kertomukset monissa eri muodoissaan olivat laajalti tunnettuja tekstiä kirjoitettaessa.
Pakanalliset versiothan tuntuvat paikoitellen olevan kuin joku sen ajan 'kamasutra' (tosin en ole lukenut sitä) ja epämääräisiä luonteenpiirteitä omaavia jumaluuksia on vaikka minkälaisia.
Raamatun paritiisikertomuksessa sensijaan on vaikka miten paljon syvällisiä ulottuvuuksia, hienoja vertauskuvia ja näkökulmia. Esimerkkejä, joita on tarttunut korvan taakse eri lähteistä ja saarnoista:
Elämän puu = Kristus. (Mutta elämän puusta syöminen ei ollut mahdollista ennen sovitusta, siksi karkoitus syntiinlankeemuksen jälkeen)
Hyvän ja pahantiedon puu ja siitä syömisen jälkeen tullut syyllisyys = Ihmisen tila ennen syntiinlakeemusta ei ollut pyhyys, vaan viattomuus. Tämä sopii myös hyvin kehitysopilliseen näkemykseen ihmisestä. Pidämmehän eläintäkin 'viattomana'. Mutta sitten kun ymmärrys kasvaa...
Kielto syödä hyvän ja pahantiedon puusta = ensimmäinen laki. Paavali sanoo, että syntiä ei lueta, missä ei ole lakia.
Käärme = Saatana. Tiedämme, että on olemassa Jumalan vastustaja. Tässä on selkeä asetelma. Pakanallisissa versioissa ei todellakaan aina tiedä, kuka on hyvä ja kuka paha, oikeastaan kaikissa osapuolissa tuntuu olevan jotain 'mätää'.
Ja sisältäähän kertomus myös ihmeellisen profetian, joka osoittaa, että Pyhä Henki on ollut mukana sen muotoilussa:
Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa...Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
Siinähän mainitaan tuo hyvin tunnettu asia, vaimon siemen (Jeesus), joka polkee rikki käärmeen (Saatanan) pään.