Gilgamesh eepoksen sankari ei kuolemattomuutta saavuta. Taulu XI kertoo kuinka hän kohtaa Dilmunissa ihmisen nimeltä Utnapishtam, joka pelasti ihmisiä ja eläimiä vedenpaisumuksesta jumalten neuvosta rakentamallaan arkilla ja sai kuolemattomuuden. Teksti on vahvasti Genesiksen vedenpaisumuskertomuksen taustalla, paikoin miltei sanasta sanaan.
Ilmeisesti vanhempi sumerilainen kertomus, ns. Eridu Genesis, on säilynyt vain fragmentteina. Tässä tekstissä "Nooa" on nimeltään Zi-ud-sura. Hän rakentaa arkin ja pelastaa ihmisiä ja eläimiä jumalten lähettämästä vedenpaisumuksesta. Jumalat päästevät hänet Dilmuniin, jossa hän nauttii kuolemattomuudesta.
Sekä Zi-ud-sura että Gilgamesh mainitaan sumerilaisten kuningaslistassa, joten kyseessä saattaa olla alkujaan historiallisia henkilöitä.
Sumerilainen luomiskertomus ja vedenpaisumus
Eridu Genesis tunnetaan yhdestä ainoasta särkyneestä savitaulusta, joka on löydetty Nippurista. Noin vuoteen 1600 eKr ajoitettu teksti on kirjoitettu Babylonian Ensimmäisen Dynastian aikaan (1830-1531 eKr). Sumerin kieli oli tähän aikaan vielä käytössä.
Voit lukea tämän ainutlaatuisen, vain yhdessä savitaulussa säilyneen sumerilaisen tekstin englanniksi ETSCL sivulta
Kopioin tähän sinulle mukavuussyistä wikipedian artikkelista mainion yhteenvedon, jota en pysty parantamaan (linkin klikkaaminen vaatii henkistä ponnistusta, joka jää monelta tekemättä). Suosittelen lukemaan alkuperäisen artikkelin, jossa on linkkejä, viittauksia ja laajempaa keskustelua:
Where the tablet picks up, the gods An, Enlil, Enki and Ninhursanga create the black-headed people and create comfortable conditions for the animals to live and procreate. Then kingship descends from heaven and the first cities are founded: Eridu, Bad-tibira, Larsa,Sippar, and Shuruppak.
After a missing section in the tablet, we learn that the gods have decided not to save mankind from an impending flood. Zi-ud-sura, the king and gudug priest, learns of this. In the later Akkadian version, Ea, or Enki in Sumerian, the god of the waters, warns the hero (Atra-hasis in this case) and gives him instructions for the ark. This is missing in the Sumerian fragment, but a mention of Enki taking counsel with himself suggests that this is Enki's role in the Sumerian version as well.
When the tablet resumes it is describing the flood. A terrible storm rocks the huge boat for seven days and seven nights, then Utu (the Sun god) appears and Zi-ud-sura creates an opening in the boat, prostrates himself, and sacrifices oxen and sheep.
After another break the text resumes: the flood is apparently over, the animals disembark and Zi-ud-sura prostrates himself before An (sky-god) and Enlil (chief of the gods), who give him eternal life and take him to dwell in Dilmun for "preserving the animals and the seed of mankind". The remainder of the poem is lost
Lue koko artikkeli wikipediasta
Paratiisiin!
Aiheemme kannalta kertomuksen loppu on ratkaisevan tärkeä. Toistan: sumerilaisille pääseminen Dilmuniin oli jumalten antama harvinainen palkka poikkeuksellisen ansioituneelle ihmiselle, Zi-ud-suralle. Siellä hän sai nauttia kuolemattomuudesta.
Tämä perustava ajatus, meemi, on raamatullisen perinnön kautta syvällä juutalaisuudessa, kristillisyydessä ja islamissa - paratiisi ja ikuinen elämä odottavat ihmistä ajallisen kuoleman jälkeen! Tästä olisi paljon sanottavaa.
Hellenismin ajan kreikkalaiset tunsivat myös Mesopotamian Zi-ud-suran nimellä Xisuthros. Hänestä heille kertoi babylonialaisen Berossuksen kuuluisa historiateos. Mardukin pappi ja astronomi, Berossus kirjoitti historiansa 200-luvulla ennen Kristuksen syntymää käyttäen meille Uudesta testamentista tuttua koinee-kreikkaa.
En tiedä, missä määrin sumerilainen Dilmun ajatus olisi vaikuttanut antiikin kreikkalaisten Elysium ajatukseen.
Mutta tiedämme, että jonkin mekanismin kautta Dilmun on vaikuttanut miltei suoraan pyhän Raamatun kertomukseen Eedenin puutarhasta (hypoteesin mukaan Jahvistin huolellisen työskentelyn kautta).
no on se ihan mahoton... nysse meni väittään, että Paratiisi on alunperin sumerilaista mytologiaa
VastaaPoistaToistan vielä aikaisemman ajatukseni toisessa muodossa: Jos ajatellaan noita muinaisia myyttejä isona legopalikoista tehtynä rakennelmana, niin Raamatun paratiisikertomuksen kirjoittaja, tuohtuneena moisesta epäjumalien kavalkaadista, posautti nyrkillä koko hoidon hajalle ja rakensi Jumalan innoittamana samoista palikoista osuvan kertomuksen siitä, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut.
VastaaPoistaOlen aika pitkään pitänyt mahdollisena, mielentilasta riippuen jopa todennäköisenä sitä, että paratiisikertomus on vertauskuvallinen siten, että Aadam ja Eeva ovat kirjallisia hahmoja.
Kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia on noussut siitä useammalta taholta lukemastani mallista, että Aadam ja Eeva olivat konkreettisia henkilöitä, vaikkakaan eivät ensimmäisiä ihmisolentoja. Heidän kohdallaan osoitettiin ihmiskunnan syntisyys. Aadam teki tavallaan käänteisen teon Jeesuksen sovitustyölle. Jokainen maksaa kuitenkin omista synneistään, se kuuluu tähänkin teoriaan mielestäni.
Ettei tule väärinkäsityksiä: Tarkoitin, että en usko kenenkään maksavan Aadamin synneistä missään mallissa - vain omistaan. Onneksi on kuitenkin tämä mahtava erikoistarjous: syntinsä voi saada anteeksi, kun ottaa Jeesuksen sovitustyön uskolla vastaan.
PoistaMutta jos puhutaan vedenpaisumuskertomuksesta, niin siinä kyllä on toistettu samaa tarinaa, vain pienin eroin. Jumalasta puhutaan tietysti eri tavalla Raamatussa kuin sumerilaisten ym. kertomuksissa.
VastaaPoistaItse fyysinen tapahtuma, myrsky ja suuri tulva, on varmaan joskus tapahtunut poikkeuksellisen suuressa mittakaavassa. Ja miksei voisi ajatella, että Jumala on halunnut joitain ihmisiä erityisesti varjella?
Hei, Hannu
VastaaPoistaKertomusten suhde on erittäin hienovarainen ja antaa meille ainutlaatuisen näkökulman siihen, miten Pyhä Henki on toiminut tässä meidän ihmisten parissa valitun kansan kautta.
Moduli tai legon palaset ovat yrityksiä ilmaista sitä, mitä tässä tapahtuu. Juuret ovat nimenomaan Sumerissa, Egyptissä ei tunnettu ajatusta puhtaasta, neitseellisestä paikasta, Dilmunista, ja kuolemattomuus koettiin aivan toisella tavalla ruumiin säilymisenä sielun asuntona.
Avesta Persiassa ja Intiassa ei tietääkseni tunne tuota perustavaa ajatusta hyvästä paikasta.
En tajdo yksinkertaistaa, vaan koettaa maalata henkistä ja hengellistä miljöötä, jossa Jahvisti on teroitettua ruokoaan musteeseen kastanut.