[Matka] Ihmiselon tarkoitus - Job (3b)

Käsinkosketeltavaa kieltä
Päivän töiden uuvuttamalle ryhmällemme Abgal vanhuksen vakaa puhe oli vaativaa kuultavaa. (Ludul-bel-nimeqi teksti edellisessä viestissä).

Hänen tapansa ajatella ja puhua on hyvin toisenlaista arkaista ilmaisua kuin se sliipattu täsmällinen nykypuhe, jota olemme tottuneet kuulemaan ja käyttämään. Etenkin abstraktien käsitteiden vähäisyys tekee kielestä raskassoutuista ja vaatii tarkkaavaisuutta - jota kikherneiden poimijoilla, sipulien kerääjillä ja meillä ojankaivajilla ei tahtonut enää riittää. Kädessä oleva oluttuoppi tai maitokupin reunalla uurastava kärpänen tahtoivat kiinnostaa enemmän kuin Nippurin Jobin pohdinnat.

Abstrakti ajattelu vapauttaa käsittelemään suurempia asioita tehokkaasti. Toisin kuin sumerilaiset voimme ilmaista käsitteen "kaksi" sitomatta sitä johonkin, jota on kaksi, "kaksi tuntia" (kapsu). Mutta meidän tapamme on kehittynyt ihmisen puhetaidon pitkän historian saatossa ja sen perustavakin osaaminen edellyttää melkoista opiskelua peruskoulun ala-asteelta alkaen. Lapsi alkaa tajuta vähitellen, että se lisäksi että on vihreä, keltainen ja punainen on olemassa jotain yleisempää, "väri".

Abgal käytti kyllä puheessaan joitain abstrakteja käsitteitä - hän näkee ympärillään "pahuutta" ja "vanhurskauden puutetta" ja "sortoa". Mutta paljon useammin käsite on sidottu johonkin hyvin konkreettiseen. Attribuuttien sarjat tekevät kielestä painavaa ja vaikeasti seurattavaa, koska kielikuvat ja aiheet eivät ole meille välittömästi tuttuja: joku ei ole vain jumalaton, vaan "hän ei siunaa ruokaa", "ei tuo uhreja jumalille", "unohtaa jumalansa", "sortaa ihmisiä".


Ihmiselämän pohdintoja
Yllättävän tuttua meille oli kuitenkin Abgalin hengellinen elämä, ihmisessä suorastaan geneettisesti asuva uskonnollisuus, jonka juuret Sumerissakin ovat kaukana esihistoriassa.

Abgal kertoo epäsuorasti, että hänen jumalansa tai jumalattarensa odottaa, että hän hurskaana ihmisenä käyttäyytyy tietyllä tavalla. Rukous, uhrit, erilaisten jumalanpalveluksen erikoismiesten ja naisten, oraakkelin luona käyminen, oikeuden toteuttaminen, jumalten pelko...

Asetelma on perusteiltaan siis koko ihmiskunnalle yhteinen - ihmiselämän todellisuuteen kuuluu olennaisena osana jumalten ja jumalattarien maailma, jolla on suora vaikutus elämänkohtaloihin, menestykseen ja vastoinkäymisiin.

Abgal ei kategorisesti laita ihmisen elämän tarkoitusta peltojen viljelyyn ja varjeluun, ojankaivuuseen, vaan puhuu lähes nykyihmisen tavoin eksistentiaalisesta tilanteesta, elämästä jumalten toivomalla tavalla, ja silti sairaus iskee silmään, suoleen, suoneen ja korvaan ja pahoja asioita tapahtuu...


Happy ending
Varmaan joukkomme oli niin uupunutta, että meiltä kaikilta lipsahti ohi miten Abgalin kuvaama tilanne muuttui ja miten elämä palasi siunauksen ja menestyksen tilaan, sairaudet väistyivät silmästä, suolesta, suonesta ja korvasta ja hyviä asioita alkoi tapahtua.

(nämä olennaiset kohdat puuttuvat särkyneestä savitaulusta)

Nippurin Job ja Raamatun Job kokevat molemmat saman asian - kuoleman rajoille joutumisen, painin jumalten maailman epäoikeudenmukaisuuden aiheuttaman ristiriidan kanssa - ja molempien tilanne korjaantuu.

Job

kuva G.H. Guthrie

Jobin kirja on radikaalimpi ja syvällisempi kuin Ludul-bel-nimeqi, sillä se syyttää Jumalaa suoraan siitä, että Hän tekee vääryyttä luoduilleen ja antaa epäonnen kohdata hurskasta.

Teodikeasta syytetty Jumala vastaa Jobille, että näin tosiaan on!

Hurskaasti Jumalaa puolustavat ystävät sen sijaan joutuvat Jumalan vihastuksen kohteeksi, koska eivät puhu Hänestä totta.

Huikea veto, jolle ei taida löytyä uskonnollisesta maailmankirjallisuudesta vertaa.

Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: "Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa hyvitykseksi omasta puolestanne polttouhri. Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job."
Job 42:7-8