Luvattu maa ilman ojankaivuuta!

Tummia sadepilviä aikamme Jerusalemin yllä
kuva Latin Patriarchate of Jerusalem

5 Ms 11 Luvatun maan luonnon kuvaus on erinomaisen tärkeä Jumalan valitun kansan historian ymmärtämiseksi.

Kyseessä on myös oman aikamme kristittyjen Jumala-uskon perustava seikka: kenen varassa elämämme ja perustoimeentulomme on? Yhteiskunta-Baalin vai Israelin Jumalan?

"Maa, jonka menette ottamaan omaksenne, ei ole sellainen kuin Egyptin maa, jossa ennen olitte. Siellä te jouduitte omin käsin kastelemaan maata kuin vihannestarhaa aina kun olitte kylväneet siihen siementä.

Siinä maassa, johon menette, on vuoria ja laaksoja, ja siellä sateet kastelevat maan. Se on maa, josta Herra, teidän Jumalanne, itse pitää huolta. Ympäri vuoden hän valvoo ja vaalii sitä.

Jos te tarkoin noudatatte hänen käskyjään, jotka minä teille nyt annan, ja jos rakastatte Herraa, Jumalaanne, koko sydämestänne ja koko sielustanne ja jos palvelette häntä, Herra antaa syyssateet ja kevätsateet maahanne ajallaan, niin että voitte korjata viljanne, viininne ja öljynne. Hän antaa myös ruohon kasvaa karjanne laitumille. Teillä on aina kylliksi syötävää."
5 Ms 11:10-15

Maan sato ei ole nyt ojankaivun varassa, niin että vehnän, ohran, vihannesten ja hedelmätarjojen sato on ihmisen oman työn tulosta. Huomaa, että Jumalan suosio, runsaat syys- ja kevätsateet aikanaan, sidotaan kansan arkiseen vaellukseen Jumalan palvelijoina (aradlugal sumeriksi).

Kaanaanin kivisessä maassa ei ole Niiliä eikä Tigristä ja Eufratia, Jordan on pikku puronen.

Kaikki on taivaan antaman sateen varassa.


Profeetta Elia "Kuka antaa sateen?"
Taistelu Abrahamin lasten sielusta, uskonnosta, oli syvällisesti taistelua siitä, kuka antaa sateen, Baal vai JHVH? Tämä maanviljelyskulttuurin kriittinen kysymys huipentui Karmelin vuorella profeetta Elian aikana kamppailussa Baalin pappien kanssa.

Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: "Herra on Jumala! Herra on Jumala!" Elia sanoi heille: "Ottakaa kiinni Baalin profeetat, älkää päästäkö ainoatakaan pakoon!" Heidät otettiin kiinni, ja Elia vei heidät alas Kisoninpurolle ja surmasi heidät siellä.

Elia sanoi Ahabille: "Lähde nyt syömään ja juomaan, sateen kohina kuuluu jo." Ahab meni aterioimaan. Mutta Elia nousi Karmelille, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin. Hän sanoi palveluspojalleen: "Mene huipulle ja katso merelle päin." Poika meni ylös, katseli ja sanoi: "Ei näy mitään." Elia sanoi: "Mene takaisin." Näin hän teki seitsemän kertaa.

Seitsemännellä kerralla palveluspoika sanoi: "Nyt mereltä nousee pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen." Silloin Elia sanoi: "Mene sanomaan Ahabille, että hän valjastuttaisi hevosensa ja lähtisi heti, ettei sade ehdi estää matkantekoa." Siinä samassa myrskypilvet synkensivät taivaan ja alkoi rankkasade. Ahab nousi vaunuihin ja lähti Jisreeliin. Herran käsi tuli Elian päälle, ja hän kietoi viittansa liepeet vyötäisilleen ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin saakka.
1 Kun 18:38-46

Maanviljelijät Suomessa

Hallayö
kuva Lapin Kansa

Eri paikkakunnilla on kirkoissa vielä sadonkorjuun kiitospäivät, jotkut maanviljelijät vielä rukoilevat sadetta ja tuulta oikeaan aikaan, jotkut emännät ehkä vielä tekevät ristinmerkin leipomaansa puhtaaseen leipään.

Pettua kun on syöty hallavuosina ja tiedettiin, mitä on nälkä.

Näin oli ennen.

Mutta kuka antaa sateen on yhä tänään olennainen kysymys sivilisaation ja uskonnon perusteissa.

Jean Sibelius lienee itse ollut ateisti, ainakaan Ainolan jylhään hautaansa ei ole ristiä merkitty, vaan kuuluisan Säkkijärven polkan teemaan sävelletyn virtensä sanat puhuttelevat maanviljelijää - puhuttelevat tai naurattavat, henkilöstä riippuen:


1.
Soi kunniaksi Luojan
nyt, virsi kiitoksen,
tuon kaiken hyvän tuojan
ja suojan ainaisen!
Hän, Isä, rakkahasti
ain vaalii luotujaan,
ja kaiken taitavasti
hän ohjaa tuolta taivaastaan.

2.
Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.
Hän onneen meidät ohjaa,
myös aikaan vaikeaan.
Sen rakkauden pohjaa
ken pystyy koskaan tutkimaan?

3.
Siis kiitos, Herra taivaan,
kun lahjas meille toit
ja päivän työhön, vaivaan
taas puhtaan leivän soit.
Suo, että ilomielin
myös jaamme leipämme
ja sydämin ja kielin
sua lakkaamatta kiitämme.

Säk. 1 ja 2 Aukusti Waldemar Koskimies 1897. 
Säk. 3 Ilta Koskimies 1923. 
Virsikirjaan 1938.

Hän säät ja ilmat säätää
ja aallot tainnuttaa
ja hyisen hallan häätää
ja viljan vartuttaa.

Aamen!