 |
| Nippurin kartta laatinut Zunkir (2010) kuva wikimedia |
Vielä siinä piirissä seistessämme ja toisiamme pällistellessämme huoneen ovi aukeni ja sisään astui kaksi miestä ja nainen.
"Tervetuloa Sumerin ja Akkadin kuningas Shulgin valtakuntaan ja siunatkoon itse Enlil vierailunne" yksi miehistä sanoi selvällä savolla. "Minä olen hulla, hulla! hän vitsaili tietäen, että sumerin sana hyvin iloinen (hulla) on lähellä erästä suomenkielen sanaa ...
Miehen täytyi olla oppaamme Aradlugal (nimensä tarkoittaa kuninkaan palvelija). Olimme kaikki iloisia, suorastaan hulla, että jinnimme oli antanut hänelle kyvyn puhua kanssamme sumerin tavoin rakenteeltaan agglunatiivista kieltämme!
Aradlugal esitteli meille mukanaan olevat ryhmämme palvelukseen asetetut orjat, Lunanna (Nannan mies) ja sagmi (naisorja) Elutil. Kaunis nimensä tarkoittaa "temppeli, joka antaa ihmiselle elämän". Kieltä lisää opittuamme rohkeammat porukan miehet alkoivat tervehtiä häntä suomalais-sumerilaisittain "Hei, hili!" (hili tarkoittaa kaunis).
Molemmat orjat olivat sivistyneen oloisia nuoria aikuisia ja puhuivat kuulemma sujuvasti sekä sumeria että valtakunnassa nykyään yleistä akkadia. Mutta eiköhän käsikieli ja hyvä yhteinen yritys auttaisi meitä käytännön asioista heidän kanssaan sopimaan, jos oppaamme ei sattuisi olemaan tulkkina paikalla. "Minä Pekka, minulla J A N O" suu ammolla kurkkua osoittaen tyyliin... varmaan tuloksena olisi tuoppi lämmintä olutta.
Nippurin kaupungin oppaamme oli sutjakan oloinen hoikka keski-ikäinen mies, hiuksensa kammannut ja siististi pukeutunut puhtaan valkoiseen pellava-asuun. Hän oli selvästi tottunut toimimaan ihmisten parissa eikä turhia ujostellut kaukaisia vieraita. Saimme pian tutustua hänen tavattoman laajaan tietämykseensä, olihan hän käynyt kuuluisan Nippurin tempplikoulun ja osasi lukea ja kirjoittaa sekä laskea.
Monessa tilanteessa oppaamme lievästi erikoinen huumorintaju oli oleva suureksi avuksi, kun pinnat alkoivat kiristyä Lähi-idän kuuman auringon alla. Tarpeelliseksi osoittautui hänen tapansa ohjata matkaryhmämme lähes sotilaalliseesti, sillä mistä ihmeestä olisimme lähteneet etsimään tungoksessa ryhmästä eksynyttä reissaajaa tai miten tiukat päiväohjelmamme käytäisiin läpi, jos porukat jäisivät yhtenään puoteihin rahojaan matkamuistoihin tuhlaamaan?
Lausuimme ilomme hänen näkemisestään ja kerroimme rouva Sehrezadin lähettämät sydämelliset terveiset. Nämä kaksi taisivat tuntea toisensa varsin hyvin ja Ardlugal oli selvästi mielissään kuulemastaan.
 |
| Uhrattavaksi kuljetettavia vuohia. Yksityiskohta "Urin standardista" kuva Sumerian Shakespear |
Aikaa sen enempää tuhlailematta oppaamme sanoi "Nyt lähdemme pienelle iltakävelylle majapaikkaan. Vaikka Suen loistaakin yötaivaalla (su-en, hän, joka tietää ajan), kadulla on pimeää. Pysytään siksi tiiviisti yhdessä ryhmässä ja käsken Lunannaa toimimaan jälkipään varmistajana." Meitä ei tarvinnut ryhmässä pysymiseen kahdesti kehottaa, sen verran vielä kaikkia jännitti.
"Kun tulemme idan (joen, kanavan) rannalle katsokaa toiselle puolelle, suen valossa näette siellä etäällä Nippurin Eiffel-tornin, zigguratin! Palvelusväki on valmistanut tervetuliaseksi mojovan illallisen ja teurastivat karitsan tulonne kunniaksi. Juomaksi olemme varanneet paljon tummaa olutta, ulushin, ja kevyempää eblaa, jota suosittelen heikkopäisemmille. Tiesittekö muuten, että meidän äidinkielessämme sana kash tarkoittaa sekä olutta että virtsaa!" hän naureskeli.
Ajattelin tuon kuullessani hiljaa mielessäni, että onpa Aradlugal tosiaan saanut laajan sivistyksen aina Pariisia myöten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti