Aamiainen käsitti tuoreita ja puhtaita luonnontuotteita ja aamulla leivottua maittavaa nindaa eli leipää ja uli eli maukkaita yrttejä.
Oppaamme Aradlugal kävi meitä tervehtimässä ruokaillessamme ja kertoi, että hänellä on tänään hoidettavana toinen ryhmä, jossa on mukana Nippurissa käymässä olevia elamilaisia diplomaatteja. Lunanna ja Elutil pitäisivät meistä hyvää huolta.
Ohjelmassamme olisi tänään ensin kaksi luentoa Nippurin temppelikoulussa, jota hän sanoi koko Sumerin ja Akkadin arvostetuimmaksi akateemiseksi oppilaitokseksi. Ensin kuulisimme esityksen viime aikojen Nippurin poliittisesta historiasta ja sitten luennon, jossa meille opetettaisiin kuka Enlil on. Luentojen jälkeen meille tarjottaisiin lounas, iltapäivä olisi vapaa esimerkiksi kaupoissa käynnille ja illalla meille on varattu illallisen jälkeen paikat konserttiin. Ilta-ateria olisi erinomainen, sillä majapaikkamme oli tunnettu miun reseptistään (ei toki kissanpentu vaan karitsa!) ja olutta tulisi piisaamaan!
Taputimme iloisesti tämän lupaavan päiväohjelman kuultuamme Aradlugal toivotteli meille hyvät päivät ja lähti tehtäviinsä.
Yllätys!
Aamiaista lopetellessamme yksi ja toinen meistä alkoi epäuskoisesti nuuskia ilmaa ja pälyilimme ruokasalissa eri suuntiin. Onko tämä mahdollista, kahvin tuoksua ilmassa? Ah kuinka meidän kahvihammastamme alkoi kolottaa, ja jonkun mieleen tuli myös aamutee.
Mutta hyvänen aika, eihän täällä pitäisi olla kahvista mitään tietoa, ensimmäiset historialliset maininnat ovat Mokkan kaupungista Jemenistä 1500-luvulta jälkeen Kristuksen! Ruotsi-Suomeen saapuivat Arabiasta asti ensimmäiset kahvipapuja sisältävät säkit vuonna 1685 (kahvin historiaa).
Vaan niin kaipasimme kahvia, että sen heikkokin aromi sai meidät valppaiksi ja siellä syyllinen sitten istui, koettaen mukiansa kädellään hieman peitellä. Kun Liisa huomasi tulleensa havaituksi, hän hymyili hieman nolosti. Oli älynnyt ottaa neskahvia mukaansa ja sokeriakin vielä ja ei kun kiehuvaa vettä mukiin ja siitä.
Kyllä me olimme sitten kateellisia, vaan ymmärsimme, että jos hän rupeaisi jakamaan kahvinmuruja, ne menisivät kerralla kaikki. Joten soimme hänelle tuon ilon ja porukalla totesimme, miten fiksu ja filmaattinen hän oli ollut varatessaan tuonkin mukaansa. Ainoa, joka ei hymyillyt oli Masa, jolta oli unohtunut Marlborot kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti