[Matka] Aamuhartaus Nippurissa

Kuulemme Jumalan Sanaa
Kokoonnuimme auringon noustua aamuhartauteen. Annoin avoimen Raamatun eräälle ryhmäläiselle, joka nousi seisomaan ja luki ääneen selkeästi ja rauhallisesti

Kun Serug oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Nahor. Nahorin syntymän jälkeen Serug eli vielä 200 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Kun Nahor oli elänyt 29 vuotta, hänelle syntyi Terah. Terahin syntymän jälkeen Nahor eli vielä 119 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
Kun Terah oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyivät Abram, Nahor ja Haran.
Gen 11:22-26

Luettuaan tämän hän antoi avoimen Raamatun toiselle ryhmäläiselle, joka oli noussut ottamaan sen vastaan ja istuutui itse kuuntelemaan. Hän luki ääneen vakaasti lausuen seemiläiset nimet huolellisesti

Tämä on luettelo Terahin jälkeläisistä. Terahille syntyivät Abram, Nahor ja Haran, ja Haranille syntyi Loot. Haran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Urissa.

Abram ja Nahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Sarai, ja Nahorin vaimo oli Milka, Haranin tytär. Haran oli Milkan ja Jiskan isä. Sarai oli hedelmätön, hän ei saanut lasta.
Gen 11:27-30

Luettuaan tämän hän antoi avoimen Raamatun toiselle ryhmäläiselle, joka oli noussut ottamaan sen vastaan ja istuutui itse kuuntelemaan. Tämä luki ääneen

Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan.

Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja kuoli Harranissa.
Gen 11:31-32

Luettuaan tämän hän antoi avoimen Raamatun toiselle ryhmäläiselle, joka oli noussut ottamaan sen vastaan ja istuutui itse kuuntelemaan. Tämä luki ääneen

Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille."

Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan. Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen. Abram otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin sekä perheiden koko omaisuuden, myös Harranissa hankitut orjat. Sitten he lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.
Gen 12:1-5

Luettuaan tämän hän antoi avoimen Raamatun minulle ja istuutui itse kuuntelemaan.

Jumalan Sanan selitystä
Vaikka Jahvisti ei tässä ratkaisevassa kohdassa käytä Raamatussa niin keskeistä ilmaisua "ja Herran sana tuli" siitä nimenomaan on kysymys.

Ihmiskunta on vedenpaisumuksen jälkeen taas lisääntynyt. Kaiken tämän suuren ja meluisan joukon keskellä Raamattu seuraa nimeltä Nooan pojan Seemin jälkeläisiä ja kuin elokuvan kamera kohdistuu Urin kaupunkiin ja siellä asuvaan Terah Ben Nahoriin ja hänen perheeseensä. Ymmärrämme, että zoomaus sisään ei ole sattumanvarainen ja että Herra tuntee kaikki Nooan jälkeläiset nimeltä.

Kertomuksessa on hauska "false start" tai aloitus - ilman sen kummempia selityksiä Terah lähtee kohti kaukaista Kanaanin maata, sinne mistä Utu aamulla nousee - kuten tänäänkin! Matka keskeytyy sen suuremmitta selityksittä Harraniin, jonne Terahin pieni heimon alku jää asumaan.

Sitten Jumalan Sana tulee - Harraniin, eikä Uriin kuten niin usein hatarasti väärin muistelemme (ainakin minä).

Tämä on verrattavissa Luomisen Sanoihin Raamatun alussa. Herra sanoo Abramille, ja tämä tottelee, toimii saamansa käskyn mukaan. (Tosin Kaanaanin maa oli jo suvun perinteinen suunta, mutta nyt sinne sitten lähdetään - maahan, jonka Herra Abramille osoittaa, ja joka osoittautui Kaanaan maaksi.)

Näin Herra sanallaa luo kansan, josta kerran on syntyvä Jumalan Poika, kun Jumalan Sana tulee lihaksi.

Tämä aikaansaava, voimakas Jumalan Sana on läsnä täällä Kaldeassa myös kuningas Shulgin aikana ja tietää ja tuntee ihmiset, ja mitä tekoa he ovat.

Kerran Isä Jumala oli vihapäissään hukuttanut silmissään pahat ihmiset.

Nyt Hänellä on toinen suunnitelma, joka alkaa siitä, että Herran sana tulee ja yksi nimeltä mainittu ihminen kuulee Sanan ja tekee sen mukaan. Tavoitteena on tällä tavoin, että Abram on oleva siunaus.

Tästä siunauksesta kirjoittaa erityisesti apostoli Paavali kirjeessään galatalaisille.

Myös Heprealaiskirjeen kirjoittaja on tutkinut tätä samaa kohtaa ja kirjoittaa kaksituhatta vuotta myöhemmin (Jumalan kellot käyvät tarkasti mutta hitaasti):

Eräs ryhmäläinen nousee seisomaan, ottaa kädestäni avoimen Raamatun ja lukee

Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana, ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.

Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.
Hep 11:8-16

Kuinka rikas onkaan pyhä Raamattu!
Pidimme kiitosrukouksen ja Abramia ja Saraita muistellen veisasimme Nippurin aamussa virren 365

1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.

2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.

3.
Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan taistella
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan,
ja myrsky maahan kaataa.

4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.

5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme.

6.
Vaateta heikot kulkijat
sun matkavaatteellasi,
voitele silmät sokeat
nyt silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.

7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.

8.
Tee lujaks heikko uskomme
laaksossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteessä koetusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.

9.
On paha, raskas, vaikea
vaelluksemme aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.

10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.

Mahd. Henrik Renqvist 1827. 

Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. 

Virsikirjaan 1938.