perjantai 4. lokakuuta 2013

[Matka] Ensimmäinen iltakävely

kuva wikimedia

Kuten oppaamme kertoi, matka "lentoasemalta" majapaikkaamme ei ollut pitkä, kävelimme Nippurin pimenevässä illassa ehkä runsaan varttitunnin.

Kuinka erilaista kaikki olikaan täällä, kuin eilen Niffurin ankeassa hiekkaerämaassa! Ilmasto oli selvästi lämpimämpi ja ennenkaikkea kostea, luonnon vehreys tuntui kaikkialla, tuoksut olivat kuin maaseudulla monien juhtien, karjaeläinten, lampaiden ja vuohien liikkuessa lähistöllä. Koirat haukkuivat iltahaukkujaan, jossain aasi inahteli ja ihmisten puheensorina kadulla oli rauhallista, lapsetkin olivat turvallisesti liikkeellä. (Afakissa ei olisi tullut mieleenkään lähteä iltakävelylle edes sotilasvartion kanssa.)

Kuljimme kuun valossa kapeaa katua öljylamppujen tuikkeen häilyessä kotien ikkunoista, jossain oli pihalla uunia tai nuotiota antamassa valoaan ja kypsyvän ruoan tuoksua oli ilmassa. Kun saavuimme kohdalle, jossa tie oli lähellä suurta kanavaa joukkomme kärjessä kulkeva Aradlugal heilutteli oikeaa kättään. Illan pimeydessä kuu teki kaunista siltaa veteen ja toisella rannalla näimme temppelialuetta kiertävää muuria. Ja todellakin, kauempana takana siellä häämötti korkea rakennus tummanpuhuvana, Enlilin maankuulu ziggurat! (Ja tänään maailmankuulu)

Jättäydyin ryhmän jälkiosaan toisaalta pitääkseni myös silmällä, ettei kukaan eksyisi pimeydessä porukasta, ja toisaalta tehdäkseni tuttavuutta ystävälliseltä ja avuliaalta vaikuttavan meidän palvelukseemme määrätyn orjan, Lunannan kanssa. Osoittelin tien varrella kasvavia taatelipalmuja ja sanoin hänelle suomeksi: taateli, taateli. Nuori mies hymyili niin että valkoiset hampaansa yössä loistivat ymmärtäen tarkoitukseni ja sanoi gishimmar.  Toistin gisimmar? Hän pudisteli päätään ja toisti kärsivällisesti gishimmar, gishimmar. Okay. Osoitin sitten tummana pilarina seisovaa toista minulle tuttua kasvia ja sanoin Sylvian joululaulua hyräillen sypressi! Lunanna toisti hieman hitaasti supressi? Ah - taas ongelmia suomalaisten vokaalien kanssa, arvelin, ja toistin "ei supressi kun sYpressi." Hän luovutti ja sanoi puolestaan hashur, hAshur.

Näin jutellen toisiimme tutustaksemme ja ihmeellisestä iltakävelyn tunnelmasta nauttien huomasin joukkomme kärkipään pysähtyneen oppaamme antamasta merkistä ilmeisesti odottamaan, että koko jono tulisi koolle. Lunanna nosti sormensa osoittaen jotain ja sanoi minulle ensin shushi ja sitten é. Ilahduin kovin, kun kerrankin ymmärsin heti, mitä hän tarkoitti ja rupesin miettimään, onko japanin kieli sukua sumerille. Raakaa kalaa siis tiedossa, mitenkähän sen terveellisyys... (vasta myöhemmin opin, että shusi tarkoittaa sormea).

Kun Lunanna toisti éé vastasin hieman ymmälläni eh, ah, oh...ee? E! hän sanoi nauraen hämmennykselleni ja taputti reippaasti talon seinää - é on tässä, olimme tulleet perille, ja hän vain tahtoi opettaa ulkomaalaiselle, miten sumeriksi sanotaan sana talo.

No ee kun ee! Porukka oli turvallisesti koolla ja astuimme sisään majapaikkaamme, jossa meitä odotti pihalle katettuna herkullinen lampaanpaisti, vastaleivottua vehnäleipää, vihanneksia ja juureksia ja tietenkin olutta, tummaa ja vaaleaa, niin paljon kuin jaksoimme juoda. Toiset valitsivat oluen sijasta veden, jota saviruukuista kaadettiin ja se oli kyllä raikasta ja kylmää vaikka hieman saven makuista. (Ripulilääkkeitä oli jokaisella runsaasti matkassa jo Suomen apteekeista hankittuna ja hieman vaarallisen malaria rokotuksenkin olimme kaikki ottaneet).


2 kommenttia:

  1. Nyt kyllä epäilen, onko Mikko itse ollut ensinkään matkalla Nippurissa. Ehkä matkaaja onkin ollut Mika Waltari, jonka Sumerin historiaan sukeltavan tuntemattoman ja kadonneen romaanikäsikirjoituksen Mikko on löytänyt...;)

    PS. Miten vain, tämä on mainio matkakertomus!! Ja vakava pohdiskelu lutviutuu hyvin tälläisen matkan taukopaikoilla. Just go on!

    VastaaPoista