perjantai 11. lokakuuta 2013

[Matka] Jerah

books.za

Tarja sanoi sanottavansa tavalla, joka ei varsinaisesti kutsunut keskusteluun vaan torui meitä asenteestamme sumerilaisia kohtaan. Olisihan tuosta paljonkin keskusteltavaa, marksilaisesta yhteiskunnallisesta uskontokritiikistä ja muusta, vaan annoin asian jäädä siihen.

Sain kuitenkin puheestaan sen verran takkiini, että päätin koettaa olla inhimillinen aasini vieressä uupumatta kävelevälle tämän päivän matkaan avukseni määrätylle orjalleni. Kosketin hänen selkäänsä oikean jalan varpaallani ja kun hän kääntyi katsomaan, heiluttelin käsiäni ystävällisesti, painoin vasemman kämmenen rintaani vasten ja sanoin "miqo".

Nuori mies oli jokseenkin ulalla (ula, radioaaltojen taajuusalue nykysuomessa) ja kesti hetken ennenkuin hän ymmärsi tarkoitukeni. Viittailin taas itseäni "miqo, migu" ja ojensin sitten etu-shusin häntä kohti kyselevä katse naamallani.

Poika hymyili, osoitti minua "migu" ja sitten itseään "jerah".

Olipa se sätky. Häkellyin kerrassaan. Hän tosiaan oli fyysiseltä rakenteeltaan toisenlainen kuin pyöreäpäiset leveäotsaiset sumerilaiset. Mutta nimensä toi mieleeni Raamatun sukutaulut vedenpaisumuksen jälkeen. Kaivoin taskustani pienellä präntätyn kannettavan Raamattuni ja hetken selattuani 1 Ms 11 sanoin kysyvällä äänellä "serug, s e r u g".

Orjani vuoro oli nyt häkeltyä ja hän alkoi puhua minulle akkadiksi jotain, josta en mitään ymmärtänyt. Hymyilin vain iloisesti, ja vuodatuksen jälkeen toistin "migu, jerah, serug"...

Kun saavuimme perille ensimmäiseen etappiimme, kysyin sopivan tilaisuuden tullen Adarlugalilta, tiesikö hän jotain orjastani Jerahista. Oppaamme kertoi, että hänen amorilaiset vanhempansa olivat myyneet pojan orjuuteen jo lapsena Nippuriin. Hän oli kohtelias ja hyväpäinen ja luotettava palvelija.

Mietin, olisiko hän mahdollisesti Serugin sukuhaaraa, johon syntyi myös Nahor?

"Njaah, se olisi jo liian hyvä sattuma tässä kansanpaljoudessa, varmaan nimi Serug on tavallinen vaeltelevien amorilaisten parissa."
Bet Jerah ruukku 3. vuosituhannen lopulta eKr.
kuva Ancient Pottery Database FARJI
Oli mukava kuitenkin, että palvelijakseni oli annettu nuorukainen, jonka nimi Jerah on seemiläinen sana "kuu" ja että Luvatussa maassa on Abrahamin aikana ollut suuri kanaanilainen kaupunki Kinneretin etelärannalla nimeltä Bet Jerah (Jeesuksen ajan Philoteria). Kaupunkiin on saapunut kolmannella vuosituhannella ennen Kristuksen syntymää ilmeisesti Mustan meren ja Kaspian meren väliseltä alueelta hienoa kiillotettua musta-punaista keramiikkaa valmistavia muukalaisia (Bet Jerah keramiikka).

Miksei siellä Kanaanin maassa olisi sitten voinut asua myös vaeltelevia amorilaisiakin?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti