torstai 10. lokakuuta 2013

[Matka] Päiväretki maaseudulle

Sumerilaiset sotavaunut
Urin steela
kuva Sumerian Shakespeare

Ensimmäisen päiväretkemme alkaessa varhain aamulla aurinko rusotti kauniisti noustessaan idässä ja linnut ylistivät Jumalaa lauluillaan. Varsinainen nähtävyys oli, kun pihallemme kolistelevat kahden aasin vetämät komeat vankkurit, joissa oppaamme Aradlugal seisoi ja tervehti meitä suu leveässä virneessä.

Pysäytettyään vankkurin hän hyppäsi siitä ketteräsi pihamaalle. Syystäkin ylpeänä hän osoitti meille sumerilaisten tekniikan suurta saavutusta - sumerilaiset näet keksivät ensimmäisinä ihmisinä käyttökelpoisen pyörän ja he olivat laittaneet sen pyörimään tehokkaasti palveluksessaan!


Pronssinen vaunujen malli
Ur III dynastia
kuva Sumerian Shakespear



Sumerilainen puusta veistetty kärrynpyörä
kuva Facts about Mesopotamia

Pihalle tuotuihin kärryihin lastattiin päiväretkeämme varten tarvitsemaamme muonaa ja tarvikkeita. Lisäksi saimme kukin olallamme kannettavaksi vuohennahkaisen leilin täynnä raikasta vettä.

Kärsivällisinä meitä odotti joukko aaseja (anshe). Kunkin vieressä juhtaa piteli yksinkertaisista suitsista eläintä tarvittaessa ohjaava ja meitä kutakin kaikin tavoin palveleva oma orja tai orjatar. Näky herätti toisissa hilpeyttä, toisissa hieman pelkoakin - pysykö sitä kokematon ratsastaja aasin selässä ilman satulaa?

Valitessamme juhtiamme ja orjiamme meitä kohtasi majatalon portilla iloinen näky, Pekka se sieltä käveli seuralaisineen öiseltä reissultaan virran rannalla. Reippaasti hän asteli luoksemme ja kertoi nukkuneensa aivan mainiosti jo toisen uintikerran jälkeen ja nauttineensa hyvältä masituvasta yrttijuomasta. Kuume oli kaikonnut - se ei ollut siis malariaa! - mutta hän aikoi jäädä lepäilemään kaupunkiin ja katsella paikallisia kauppoja kaverinsa kanssa. Maaseutukierros aasilla ratsastaen voisi olla toipilaalle liikaa.

Ara Herra! lausuimme iloisesti sumeri-suomeksi (ara = ylistää) Pekan nopeasta toipumisesta ja toivotimme kotijoukoiksi jääville hyvää päivää.

Satuloituja aaseja
kuva Crete Horse riding
Kapusimme orjiemme avulla enemmän tai vähemmän ketterästi juhtiemme selkään toiset ähkien, toiset iloisesti huudahdellen, ja niin karavaanimme suuntautui majapaikkamme pihalta tielle vankkurien seuraamana. Lunanna ratsasti etunenässä koko porukalle tietä osoittaen.

Tämä ei tulisi olemaan mitään Formula 1 menoa, mutta hurjapäistä joukkoamme katsellessa oli ilman muuta selvää, että tulisimme näkemään päivän aikana melkoista ratsastuskilpailua. Jos kuka saisi aasinsa vauhtiin - sanotaan, että ne ovat viisaampia kuin hevoset. Siitä kertonee se, etteivät ne noin vain tottele ihmistä, vaan ovat saaneet "itsepäisen" maineen. Viisautta sekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti