 |
| kuva Robins Dockside Shop |
Olihan se aika kahinaa ja suhinaa, kun porukkamme viiden lähestyessä kokoontui matkaan. Iloista naurua, pientä punasteluakin, jännitystä ja ehkä pikkusen huoltakin, mitä tuleman pitää.
Matkaemäntämme rouva Sehrezadia ei voinut pidättää vienoa hymyä nähdessään meidät "sumerilaiset". Emme sitä panneet lainkaan pahaksemme, hyvin ymmärsimme reaktionsa.
Sen enempää aikailematta sitten lähdimme matkaan.
Kiedoimme kukin oman nyssykkämme olkapäillemme ja asetuimme saamamme ohjeen mukaan seisomaan piirissä toinen toistamme kädestä pitäen.
Rouva Sehrezade nosti pöydältä käteensä vanhan arabialaisen öljylampun ja sitä sirolla kädellään varovasti hieraisi. Ja eikös vaan sieltä alkanut savua tulla kuin Aladdinin taikalampusta konsanaan, ja komea jinni kohta hänen vierellään kuuliaisen palvelijan asennossa seisoi. Hän sai rouvalta ohjeet minne meidät viedä. Emäntämme lupasi tulla meitä sitten kyllä kotiin taas hakemaan ja kertoi erään tuttavansa, paikallisen temppelin asiantuntevan oppaan, pitävän meistä kaupungissa huolta.
Näin sanottuaan hän nyökkäsi jinnille, ilma alkoi suhista oudosti ja huone pimeni silmissämme.
Kun taas jotain näimme, siinä vaan tyhminä seisoimme huoneessa toisiamme kädestä sormet valkoisina puristaen. Rouvaa sen enempää kuin lampun henkeäkään ei näkynyt missään ja ulkoa kuului suljetun oven takaa melkoista meteliä.
Kuvittelin tämän enemmänkin luennoksi historiasta ja jopa monologiseksi esittelyksi, mutta taas mennään ihmeellisiin paikkoihin ja historian syövereihin......mainiota
VastaaPoista