Kertomus Eedenin puutarhasta ja oppi perisynnistä

II Perisynti

Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.

Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.

Augsburgin tunnustus


Kertomus ja oppi
Kyseessä on kertomus Eedenin puutarhasta. Olemme tässä blogissa tutkimassa sen taustoja ja yhteyksiä Raamatun oman ajan maailmaan ja erityisesti koko ihmiskunnan sivilisaation kehtoon, Sumeriin.

• Pyhä Henki ei ole antanut meille Raamatussa oppia ihmisestä ja syntiinlankeamuksesta.
• Pyhä Henki on antanut meille Raamatussa ihmeellisen kertomuksen ensimmäisistä ihmisistä ja syntiinlankeamuksesta. 

Voimme toki sanoa, että Pyhä Henki on antanut meille rikkaan opillisen hengellisen perinnön Kristuksen kirkon historian aikana, joka kiteytyy suuriin tunnustuksiin.

Mutta vuosien mittaan ero kertomuksen ja dogman välillä on tullut minulle henkilökohtaisesti yhä tärkeämmäksi. Ymmärrän paremmin juutalaisia, jotka eivät lainkaan kirjoita dogmatiikkaa - opillista uskontunnustusta määritelmineen. Juutalaisuus on pragmaattista, käytännöllistä, juutalaisuus on elämää, jossa pyritään noudattamaan Jumalan laissa ilmoitettua pyhää tahtoa. Pyhät kirjoitukset ovat mukana elämän arjessa ja juhlassa ja niiden tulkinnasta kiistellään ankarasti jeshiva-kouluissa. Vetoaminen Maimonideksen tulkintaan auttaa, mutta näkemyksensä ei ole "juutalainen dogmi".

Olen näet huomannut itsessäni teologina, ja monissa muissa teologeissa ja kentän uskovissa, miten opilliset käsitykset voivat nousta Raamatun ymmärtämisen esteeksi joko vääristämällä Sanaa tai rajoittamalla, mitä siitä kuulemme. Painopiste siirtyy helposti narratiivista, kertomuksesta, sen kaikkine sävyineen ja siitä irtoavine kipinöineen, tarkasti muotoiltuihin kreikkalaisiin, latinalaisiin tai saksalaisiin opillisiin lausumiin.

Mikä oli ihmisen tila ennen syntiinlankeemusta? Mitä tapahtui jumalasuhteelle? Mikä on minun, 2013 elävän ihmisen ja Aadamin välinen suhde? Miksi Aadamin ja Eevan lankeamus vaikuttaisi minuun?

Vakaita vastauksia löytyy Kristuksen kirkon historiasta oppineisiin ja kriittisesti suurella uskon vakaumuksella kirjoitetuista kirjoista.

En toki väitä, että Raamatun "opillinen lukeminen" väistämättä väärentäisi tekstin merkitystä tai rajoittaisi sen oman sisällön ymmärtämistä. Mutta sellainen vaara on olemassa, jos emme ole tarkkaavaisia ja kriittisiä omia ja oman viiteryhmämme, seurakuntamme uskonnollisia näkemyksiämme kohtaan.


Kysymys Raamatun lukijalle
Augsburgin tunnustus on luterilaisen kirkkomme teologinen kivijalka.

Oppi perisynnistä lausutaan siinä heti sen jälkeen, kun on ensin annettu oppi Jumalasta. Asia on siis erittäin keskeinen ja tärkeä.

Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina.

Luterilaisille tuttu opetus juontaa kirkkoisä Augustinukseen, joka on tuonut kirjoituksillaan läntiseen latinalaiseen kirkkoon opin perisynnistä (alkusynnistä, original sin, ei "perinnöllisestä" synnistä, kuten suomalainen sanan voi käsittää.)

Kertomusta Eedenin puutarhasta luetaan tässä täydentämällä sen sisältöä lausumilla Aadamin olemuksesta. Mitään tällaista ei Jahvistin kertomuksessa näet lue.

Kysymykseni kuuluu "muuttuuvatko Aadam ja Eeva kertomuksessa olemuksellisesti hyvän- ja pahantiedon puusta syötyään, vai tuoko tämän puun haaste esiin heidän todellisen olemuksensa?"

Valuvika?

Kertomus Eedenin puutarhasta - toisin kuin siihen nojaava Augsburgin tunnustuksen dogmatiikka - sisältää ajatuksen, että Aadamissa ja Eevassa on valuvika - Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi, että tämä voi langeta tottelemattomuuteen vaikka kuolemalla uhattaisiin.

Kertomus ei viittaa laisinkaan siihen, että Aadam ja Eeva olisivat jotenkin muuttuneet olemukseltaan kielletyn hedelmän syötyään. Kertomuksessa lankeamisen seurauksena "heidän silmänsä aukeavat" näkemään totuuden - he ovat alasti, ja tämä alastomuus alkaa hävettää heitä. Iloinen lapsuuden viattoman nakupellen aika on ohi.

Juutalaisuudessa ei tunnet augustinolais-luterilaista perisyntiä, vaan ajatellaan, että ihmisellä on kyky valita ja tehdä eettisiä ratkaisuja - myös hyvän suuntaan. Kertomuksella Eedenin puutarhasta ei juutalaisuudessa ole laisinkaan niin keskeistä asemaa, kuin rabbiinisen koulutuksen saaneen apostoli Paavalin opetuksessa.

Tämä osoittaa, ettei Augsburgin tunnustuksen sanamuodon tarkoittama "olemuksellinen muutos" välttämättä nouse Raamatun kertomuksesta Eedenin puutarhasta, ei ainakaan kaikkien lukijoiden mielessä.

Jumala ei ihmistä luodessaan tietenkään tehnyt valuvikaa, vaan ihminen on tarkoituksella alusta asti sellainen kuin on, kykenevä vastustamaan Jumalan tahtoa kuolemankin uhatessa.

Muuten hän ei olisi ihminen vaan robotti, marionetti nukke, vailla vapaata tahtoa (tehdä pahaa, kuten syvällisesti Luther sanoo!).