Paratiisikertomuksen lähde - tilannekatsaus

Hei Eero ja muut aiheesta kiinnostuneet

tilannekatsaus on sellainen, että tässä mutkassa jätitte minut porukalla. Sinä eikä kukaan muukaan ei käärinyt hihojaan ja ruvennut töihin Raamatun kaivauksissa kanssani tässä asiassa - Paratiisikertomuksen lähteen tutkimisessa.

Olin tästä yllättynyt ja pettynyt - en ketään kohtaan henkilökohtaisesti, vaan siksi, että porukat kääntyivät pois Raamatun oman sanoman luota ja menettivät niin suuren haasteen, rikkauden ja ilon, jonka Pyhä Henki on kirjoituksiin kytkenyt niitä rukouksin tutkiville.

Jumalan Sana on jumalallinen silläkin tavoin, että se on kuin liikkumista Himalajan vuoristossa - Nepalin kävijänä tiedät paremmin kuin minä, millaista siellä kulku on. Kapea tie kulkee kohti jotain vuorenhuippua tai kukkulaa ja sydämessä on toive, että tuostahan tämä nyt selviää ja asia saadaan paketoitua näppärästi. Vaan kuinkas kävikään - sen kukkulan harjalta aukenee silmänkantamattomiin mitä upein vuoristomaisema laaksoineen, vuorineen, metsineen, kylineen, jokineen, putouksineen... kulkija joutuu nöyrtymään - en minä taida vielä aivan kaikkea tästä tietää ja jos tuota laaksoa ryhdyn tutkimaan, sehän on todella iso projekti.

Jahvisti urakoimassa
Kun tutustumme Jahvistin osuuteen Pentateukissa alamme tajuta, miten valtavasta henkisestä saavutuksesta ja miten huikeasta opuksesta todella on kysymys. Hän alkaa alusta ja kertoo tapahtumista Mooseksen kuolemaan asti faktoja ja yksityiskohtia täynnä olevassa tekstissä, jonka perustana olevia teologisia ja filosofisia juonteita on Vanhan testamentin tutkimuksessa yli sasta vuotta profiloitu.

Hän koki tehtäväkseen kirjoittaa mitä oli aivan alussa.

Ymmärtääkseni Jahvisti ei tähän ryhtyessään ruvennut säveltämään päässään jotain uutta, vaan tunnollisena ja aikansa tiedettä kunnioittavana miehenä hän päätti tutkia vanhimmista lähteistä, mitä ne kertovat.

Jahvisti suuntasi siis matkansa Jerusalemin temppelialueen tuntumassa olleeseen suureen (oletettuun) kirjastoon, jossa oli kiilakirjoituksella laadittuja vanhoja savitauluja. Hän osasi niitä lukea.

Jerusalemin yhteydet Jordaniaan, Libanoniin, Syyriaan Irakiin (nykyisiä nimiä käyttääkseni) olivat vahvat kaupallisesti, sotilaallisesti (usein traagisin seurauksin) ja tuon ajan väestön matkailunkin merkeissä (Abraham, Jaakob reissut). Sen sijaan Siinain autiomaa toimi tehokkaana rajana pitäen Egyptin kulttuurivaikutukset ja hieroglyfien maailman etäämpänä.


Paratiisikertomuksen lähde
Teesini on, että aivan alusta kertoessaan Jahvisti tsekkasi huolellisesti Enuma Elish runoelman. Pyhä Henki on hoitanut jutun niin, että tämä alkuluku on tuhoutunut ja sen sijalle on tullut aivan toisenlainen - mutta myös hieman Enuma Elishin vaikuttama - seitsemän luomispäivän kokonaisuus, jonka laati Pappiskirjan tekijä.

Jatkon tarjosi jostain kirjaston nurkasta löytynyt ikivanha maailman alusta kertova Enki ja Ninhursag runoelma, jolla on syvät juuret sumerilaisten esihistoriassa. Tosi vanha tarina, jota vanhempaa ei maailmasta taida löytyä - sumput kun ensimmäisinä näet alkoivat kirjoittaa asioita ylös.

Jahvisti otti isän kädellä tämän vanhan tekstin, Pyhän Hengen antamalla viisaudella editoiden sen joksikin aivan muuksi, kuin mitä sumerilaisten myytti oli, mutta sylttytehtaan jäljet ovat aivan selvästi nähtävissä, kuten olen tässäkin blogissa osoittanut.

Sanot "mitä immettä" eihän se noin ole. Mutta tuon mukaan seuraavan jakson, Jahvisti rupesi sitten kertomaan tosi rankkaa kertomusta, jonka hän löysi savitauluista - kuinka koko maailma hukkui vedenpaisumukseen.

Gilgamesh eepoksessa säilynyt ja alkujaan sumerilaisten muistiin kirjoittama teksti on niin lähellä Jahvistin tekstiä, että näemme helposti miten hän on lähdettä editoinut, vaikka sanonta on paikka paikoin sanasta sanaan samaa.

Jahvisti siis osasi käyttää mesopotamialaisia lähteitä, ja tietenkin tutkijat ovat hyvin varovaisia siinä, miten hän on niihin päässyt käsiksi. Minusta suora linkki on selkein, ei tarvitse kehitellä mitään monimutkaisia traditionhistoriallisia muutosten sarjoja ennen kuin lähde oli Jahvistin kännyssä.

Arkeologina tiedät hyvin, Eero, että kanaanilaisesta Hasorista on löydetty katkelma Gilgamesh eeposta pronssikaudelta. Tämä tulee niin lähelle jo Salomon ajan Jerusalemia Hiirameineen ja libanonin setreineen ja kanaanilaisine psalemeineen, että kyse ei suinkaan ole haihattelusta puhuessamme mahdollisten lähteiden käytöstä.

Mutta voi
tässä mutkassa porukat jättivät minut Sumerin savisten peltojen ojia kaivamaan ja kuuntelemaan heidän opettajiaan ja tiedemiehiään. Sanoivat, pidä tunkkis, me lähdemme muualle kalaan!

Ja jos tämä on totta tämän blogin porukoista, mikä on todennäköisyys, että kauempaa Raamatun alkukertomuksia katsova rupeaisi tavaamaan Enki Ninhursag myyttiä tosi mielessä?

Jos lehmät lentäisivät...

Ja kuitenkin, se asettaisi koko keskustelun terveille raamatullisille raiteille, sillä siellä, Eedenin puutarhassa, Adam ja Eeva aloittivat elämänsä tässä maailmassa, meidän kaikkien kantaäiti Eeva ja meissä kaikissa asuva vanha Aatami!