Jurins Zarins 1983

Edeniä etsimässä
Kartta Dora Jane Hamblin

Jurins Zarins on kirjoittanut Adamin historiallisuudesta ja esittänyt mielenkiintoisia ajatuksia, Tässä ehkä ytimessä hänen tulkintansa, joka lienee vaikuttanut aiheen pohtijoihin suoraan tai epäsuorasti:

"The whole Garden of Eden story, however, when finally written, could be seen to represent the point of view of the hunter gatherers," Zarins reasons. "It was the result of tension between the two groups, the collision of two ways of life. Adam and Eve were heirs to natural bounty. They had everything they needed. But they sinned and were expelled. How did they sin? By challenging God's very omnipotence. In so doing they represented the agriculturists, the upstarts who insisted on taking matters into their own hands, relying upon their knowledge and their own skills rather than on His bounty.

There were no journalists around to record the tension, no historians. But the event did not go unnoticed. It became a part of collective memory and at long last it was written down, highly condensed, in Genesis. It was very brief, but brevity doesn't mean lack of significance."

Jurins Zarins

Paratiisikertomuksen lähde - tilannekatsaus

Hei Eero ja muut aiheesta kiinnostuneet

tilannekatsaus on sellainen, että tässä mutkassa jätitte minut porukalla. Sinä eikä kukaan muukaan ei käärinyt hihojaan ja ruvennut töihin Raamatun kaivauksissa kanssani tässä asiassa - Paratiisikertomuksen lähteen tutkimisessa.

Olin tästä yllättynyt ja pettynyt - en ketään kohtaan henkilökohtaisesti, vaan siksi, että porukat kääntyivät pois Raamatun oman sanoman luota ja menettivät niin suuren haasteen, rikkauden ja ilon, jonka Pyhä Henki on kirjoituksiin kytkenyt niitä rukouksin tutkiville.

Jumalan Sana on jumalallinen silläkin tavoin, että se on kuin liikkumista Himalajan vuoristossa - Nepalin kävijänä tiedät paremmin kuin minä, millaista siellä kulku on. Kapea tie kulkee kohti jotain vuorenhuippua tai kukkulaa ja sydämessä on toive, että tuostahan tämä nyt selviää ja asia saadaan paketoitua näppärästi. Vaan kuinkas kävikään - sen kukkulan harjalta aukenee silmänkantamattomiin mitä upein vuoristomaisema laaksoineen, vuorineen, metsineen, kylineen, jokineen, putouksineen... kulkija joutuu nöyrtymään - en minä taida vielä aivan kaikkea tästä tietää ja jos tuota laaksoa ryhdyn tutkimaan, sehän on todella iso projekti.

Jahvisti urakoimassa
Kun tutustumme Jahvistin osuuteen Pentateukissa alamme tajuta, miten valtavasta henkisestä saavutuksesta ja miten huikeasta opuksesta todella on kysymys. Hän alkaa alusta ja kertoo tapahtumista Mooseksen kuolemaan asti faktoja ja yksityiskohtia täynnä olevassa tekstissä, jonka perustana olevia teologisia ja filosofisia juonteita on Vanhan testamentin tutkimuksessa yli sasta vuotta profiloitu.

Hän koki tehtäväkseen kirjoittaa mitä oli aivan alussa.

Ymmärtääkseni Jahvisti ei tähän ryhtyessään ruvennut säveltämään päässään jotain uutta, vaan tunnollisena ja aikansa tiedettä kunnioittavana miehenä hän päätti tutkia vanhimmista lähteistä, mitä ne kertovat.

Jahvisti suuntasi siis matkansa Jerusalemin temppelialueen tuntumassa olleeseen suureen (oletettuun) kirjastoon, jossa oli kiilakirjoituksella laadittuja vanhoja savitauluja. Hän osasi niitä lukea.

Jerusalemin yhteydet Jordaniaan, Libanoniin, Syyriaan Irakiin (nykyisiä nimiä käyttääkseni) olivat vahvat kaupallisesti, sotilaallisesti (usein traagisin seurauksin) ja tuon ajan väestön matkailunkin merkeissä (Abraham, Jaakob reissut). Sen sijaan Siinain autiomaa toimi tehokkaana rajana pitäen Egyptin kulttuurivaikutukset ja hieroglyfien maailman etäämpänä.


Paratiisikertomuksen lähde
Teesini on, että aivan alusta kertoessaan Jahvisti tsekkasi huolellisesti Enuma Elish runoelman. Pyhä Henki on hoitanut jutun niin, että tämä alkuluku on tuhoutunut ja sen sijalle on tullut aivan toisenlainen - mutta myös hieman Enuma Elishin vaikuttama - seitsemän luomispäivän kokonaisuus, jonka laati Pappiskirjan tekijä.

Jatkon tarjosi jostain kirjaston nurkasta löytynyt ikivanha maailman alusta kertova Enki ja Ninhursag runoelma, jolla on syvät juuret sumerilaisten esihistoriassa. Tosi vanha tarina, jota vanhempaa ei maailmasta taida löytyä - sumput kun ensimmäisinä näet alkoivat kirjoittaa asioita ylös.

Jahvisti otti isän kädellä tämän vanhan tekstin, Pyhän Hengen antamalla viisaudella editoiden sen joksikin aivan muuksi, kuin mitä sumerilaisten myytti oli, mutta sylttytehtaan jäljet ovat aivan selvästi nähtävissä, kuten olen tässäkin blogissa osoittanut.

Sanot "mitä immettä" eihän se noin ole. Mutta tuon mukaan seuraavan jakson, Jahvisti rupesi sitten kertomaan tosi rankkaa kertomusta, jonka hän löysi savitauluista - kuinka koko maailma hukkui vedenpaisumukseen.

Gilgamesh eepoksessa säilynyt ja alkujaan sumerilaisten muistiin kirjoittama teksti on niin lähellä Jahvistin tekstiä, että näemme helposti miten hän on lähdettä editoinut, vaikka sanonta on paikka paikoin sanasta sanaan samaa.

Jahvisti siis osasi käyttää mesopotamialaisia lähteitä, ja tietenkin tutkijat ovat hyvin varovaisia siinä, miten hän on niihin päässyt käsiksi. Minusta suora linkki on selkein, ei tarvitse kehitellä mitään monimutkaisia traditionhistoriallisia muutosten sarjoja ennen kuin lähde oli Jahvistin kännyssä.

Arkeologina tiedät hyvin, Eero, että kanaanilaisesta Hasorista on löydetty katkelma Gilgamesh eeposta pronssikaudelta. Tämä tulee niin lähelle jo Salomon ajan Jerusalemia Hiirameineen ja libanonin setreineen ja kanaanilaisine psalemeineen, että kyse ei suinkaan ole haihattelusta puhuessamme mahdollisten lähteiden käytöstä.

Mutta voi
tässä mutkassa porukat jättivät minut Sumerin savisten peltojen ojia kaivamaan ja kuuntelemaan heidän opettajiaan ja tiedemiehiään. Sanoivat, pidä tunkkis, me lähdemme muualle kalaan!

Ja jos tämä on totta tämän blogin porukoista, mikä on todennäköisyys, että kauempaa Raamatun alkukertomuksia katsova rupeaisi tavaamaan Enki Ninhursag myyttiä tosi mielessä?

Jos lehmät lentäisivät...

Ja kuitenkin, se asettaisi koko keskustelun terveille raamatullisille raiteille, sillä siellä, Eedenin puutarhassa, Adam ja Eeva aloittivat elämänsä tässä maailmassa, meidän kaikkien kantaäiti Eeva ja meissä kaikissa asuva vanha Aatami!

Karkoitus Paratiisista

Meillä ei olisi mitään aihetta puhua Aadamista ja Eevasta mitään, ellei heistä kerrottaisi pyhässä Raamatussa. Näin etsimme luonnontieteen parissa saatua tietoa ja ymmärrystä ihmisestä, kuka olet ihminen? ja pyhästä Raamatusta jumalallista ilmoitusta, kuka olet Adam? Yhtä kriittisesti, Raamatun äärellä vielä kriittisemmin kuin tieteen tulosten tulkinnoissa. Onhan kyse jumalallisesta asiasta.

Nöyrästi Pyhän Hengen valoa rukoillen tahdomme näitä yhdessä tutkia, veljet ja sisaret, epäilijät ja uskovat.

Eeden teksti on moniulotteinen ja syvällinen ja sen juuret ovat kaukana muinaisuudessa ihmiskunnan ensimmäisessä korkeakulttuurissa, kun opittiin kirjoittamaan ja lukemaan. Häkellyttävän hieno sivilisaatio, jonka arkeologiset jäljet ovat kärsineet kovia etelä-Irakin yli kulkeneiden sotilaiden saappaiden ja tankkien telaketjujen alla. Pommeista ja miinoista puhumattakaan.

Siellä olevat ihmiset ovat oppineet, mitä on kuuliaisuus Jumalalle. Monet kärsimysten kautta, kuten Poika itse. Kielletystä puusta eivä he enää syö, vaikka mitä maksettais.

Kertomus Eedenin puutarhasta on aivan ihmeellinen, säteilevä jalokivi, joka ei loista vain kaukaa menneisyydestä vaan joka hohtaa myös edessämme, kuoleman rajan tuolla puolen, kun Jeesus antaa meidän syödä puutarhan hedelmistä ja nauttia sen kukkien ja puiden kauneudesta, tuulen huminasta, raikkaana virtaavista vesistä ja Jumalan luomistekojen korjatusta versiosta ilman autojen pakokaasuja, saastuneita kaivoja ja sukupuuttoon surmattuja eläinlajeja.

Kertomuksen lopussa kerrotaan selkeästä rajasta, tiellä olevasta esteestä, STOP merkistä, joka estää Adamia ja Eevaa ja heidän jälkeläisiään sinne palaamasta.


Karkoitus paratiisista

Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.

Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!" Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
1 Ms. 3:20 - 23

Eeva, elämän äiti Havva, kaikkien ihmisten kantaäiti. (Ei vain proto-mediterranean race).


Lähtö puutarhasta
Taakse jäi tuo ihana puutarha, jonka itse Herra Jumala kaikella taidollaan ja ihmisrakkaudellaan oli Adamilleen valmistanut, ja jossa kasvaa Elämän puu - ikuisen elämän salaisuuden hämyisässä varjossa.

Ei aivan alastomina pariskunta sieltä lähtenyt: Herra surmasi joitain Paratiisin eläimiä ja teki niiden nahoista heille vaatteet (näin siunaten myös turkistarhaajien ja nahkurien työn).

Siitä mentiin sitten sitä tietä, ehkä käsi kädessä kohti tulevaisuutta, jota Jumala ei erityisen kauniisti ollut heille kuvannut. "Otsasi hiessä", "tuskalla ja kivulla synnytät".

Käärmettä ei sieltä karkoitettu, Aadam ja Eeva vain. Se varttui ja kehittyi Paratiisissa, kunnes tuli aika syöstä se maanpäälle ihmisten pariin ja Jeesus näki sen putoamisen.

Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi." Jeesus sanoi heille: "Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama.

Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä. Mutta älkää siitä iloitko, että henget teitä tottelevat. Iloitkaa siitä, että teidän nimenne on merkitty taivaan kirjaan." Luukas 10:17 - 20

Kyseessä ei ole jokin esoteerinen Jeesuksen näky jossain siellä sfääreissä, vaan jotain hyvin todellista ja hengellistä ja käytännöllistä - Saatana sinkoutui taivaasta, kun ensimmäiset Herramme oppilaat lähtivät julistamaan evankeliumia. Melkoinen kosminen kuvio, eikö totta?


STOP
Herra Jumala ... karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä. 1 Ms. 3:23

Miksi?

Koska siellä alkukodissa kasvaa Elämän puu, eikä Adamin ja Eevan ole lupa siitä syödä - hyvänen aika, ihminen eläisi silloin tässä tottelemattomuuden tilassa iankaikkisesti.

Raamattu kuvaa merkillisin ei-tästä-maailmasta-olevin sanoin estettä, jonka takia ihminen ei voi saavuttaa himoitsemaansa Elämän puuta (yrittämisen puutteesta ei meitä voi syyttää). Kerubit tunnetaan Mesopotamian taiteesta, melkoisia olentoja, ja olihan niistä  kultaiset kuvat Salomon temppelin kaikkein pyhimmässäkin liitonarkun päällä.

Tuo salamoiva, leimuava miekka - jollain tavoin kieppuvakin - heprea ei tässä ole helppoa - on se, joka kotimatkan takaisin alkukotiin tyssää. Raja kahden todellisuuden välillä, eikö niin?

Vaan ei ole tilanne toivoton - Herra Jumala on valmistanut tien Elämän puun luo, joka on se ainoa Tie:

Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa.
Ilm. 2:7

Siellä ylhäällä jossain vai missä?
Jeesuksen erityisesti valitsema ja kouluttama ase Taivaan Valtakunnan asiassa, apostoli Paavali, sai käydä siellä puutarhassa jo elinaikanaan.

Mutta rajakokemus sekin oli, ja hän oli itsekin aivan ymmällä, että mitä tapahtui?

Kokemus on niin väkevä, että Paavali iskettiin Saatanan enkelin voimalla aivan alas, ja Jeesus lohdutti häntä sanoilla, jotka kaikuvat yli koko ihmiskunnan ja nostavat yhä kiitoksen kyynelet silmiin

Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. a tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Tästä miehestä minä kerskailen, itsestäni en, paitsi heikkoudestani.

Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Sitä en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."

Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.
2 Kor 12:1 - 10

"Minun armossani on sinulle kyllin."
---

Hyvä veli, sisar - näet että Eedenin puutarhan tutkiminen Raamatun valossa johtaa jonnekin aivan suureen kirkkauteen, sinne, missä meidän Herramme Jeesus Kristus meitä odottaa ja jossa ristin ryöväri Jeesuksen kanssa omppua syö.

Eli tämä menee liturgiaksi ja Jumalan ylistämiseksi

Annetaan Kari Tikan hoitaa asia niinkuin vain Jumalan armoittama muusikko voi sen hoitaa

Aamen.


Teesi
Uskallan Raamatun tekstien perusteella siis väittää, että kertomus Aadamista ja Eevasta on kertomus ihmisestä taivaan kodissa, paratiisissa. Jotenkin hänet on sieltä tielle patistettu pois Elämän puun luota. Jotenkin Kristuksessa on sinne tie takaisin rakennettu Elämän puun luokse.

Tottelematon ihminen passitettiin sieltä ensin pois, tänne maanpäälle maata viljelemään ja lapsia synnyttämään. Käärme seurasi sitten myöhemmin perässä, ja kantaa suurta vihaa Neitsyttä ja lasta kohtaan.

Missä siis Adam saapuu taivaasta ja alkaa maallisen vaelluksensa? Jossain ihmisen evoluution vaiheessa - vai äidin kohdussa siittämisen hetkellä - vai kun Jumala puhaltaa ihmiseen hengen?

Siinä riittää meille miettimistä, mutta kuten näemme, Raamattu ei suinkaan ole tässä vanha aikansa elänyt kirja myytteineen, vaan jotain käsittämättömän hienoa, suorastaan jumalallista.

Lepakko ja mies

Egyptiläinen hedelmälepakko Rousettus aegyptiacus
Kuva wikimedia

Hei Hannu, Eero ja muut Aadamin ja Eevan olemusta mietiskelevät

Olen vuosien mittaan seuraillut hieman aivotutkimusta luonnontieteen eri aloilla linkkien avulla blogissa God and Brain

Tänään oli vuorossa egyptiläinen lepakko, jonka aivoissa on ATK-termillä ilmaistuna hard coded kolmiulotteinen kompassi, joka kertoo sille sen pään osoittaman suunnan tilassa.

lepakkohan on legendaarinen lentäjä myös pimeässä toimivan tutkansa avulla

tutustuessamme egyptiläisen lepakon aivojen piuhoihin, jotka kykenevät kertomaan sille kolmiulotteisessa maailmassa pään suunnan, ylös, alas, oikealle, vasemmalle ... mieleemme tulee ihmisen pääkopassa korvan takana oleva ihmeellinen järjestelmä, jota tasapainoelimeksi kutsumme. Ei onnistu trapetsilla taiteilu ilman sitä, nuoralla kävely, eikä pyöräilykään, kävelemisestä puhumattakaan.

Hermeneutiikkaa: luonnontiede ja Raamatun ilmoitus
Tuossa blogissa on sama hermeneuttinen asennoituminen luonnontieteeseen, josta olemme puhuneet täällä ja monessa muussa yhteydessä.

Raamattu kertoo, että Jumala loi ihmisen. Tämä käsittää nuo kaksi olennaista asiaa, pystykävelyn (bipedal) ja poikkeuksellisen suuret aivot, ja paljon paljon muuta kuten sen, että peukalo ei ole keskellä kämmentä muuta kuin kuvaannollisesti.

Raamatun ilmoitus käsittää myös muurahaisten kollektiivisesti toimivat aivot, lepakon sisäänrakennetun tutkan ja kompassin sekä aviojen modulien nerokkaan arkkitehtuurin, jotain Jumalan suuria aivoituksia mainitakseni

mutta Raamatun kirjoittajat eivät tienneet aivoista mitään. Vanhassa Lähi-idässä ihmisen "sydän" tietää ja tuntee. Vielä Keskiajalla taistelutantereelle astalon särkemästä kallosta valuva harmaa ja valkea aine oli vain jotain massaa, jonka merkitystä tuon ajan parhaat lääkärit eivät aavistaneet. Eihän sähköstä ollut mitään tietoa. (Mitä kaikkea olennaista me homo sapiensit emme nykyään tiedä Jumalan luomistöistä!)

Luonto julistaa aaamusta iltaan, illasta aamuun kaikkialla Jumalan kunniaa ja Hänen käsittämätöntä matemaattisen ajattelunsa syvyyttä, jota aivoillamme koetamme luodata luonnossa ja teoriassa.

Saamme ja meidän tulee rohkeasti julistaa Jumalan kunniaa luonnossa ylistämällä Hänen pyhää nimeään. Ei ole liikaa tieteen parissa puuhailevia ihmisiä, jotka rohkenevat julkisesti Jumalaa Hänen teoistaan ylistää, ja heitä tulee rohkaista siihen. Se on ihmiselämän tarkoitus - kiittää ja kehua Jumalaa.

Toki voimme sanoa, ettei mielestämme "sokea sattuma" voi lepakon kompassia tehdä, ja määritellä, että jotka niin opettavat, antavat evoluutiolle jumalallisia ominaisuuksia.

Mutta meidän ei tule sallia kenenkään langeta järkeilyyn, ID kuoppaan tai kreationismin syövereihin, jossa vääristetään Jumalan luomistöitä, rajataan vahingollisella tavalla akateemista vapautta, pahoinpidellään Raamatun Sanaa ja aiheutetaan se, että Jumalan nimi tulee pilkatuksi kansojen keskellä.

Mitä muuta ihmiset ajattelevat mainitessamme Jumalan kuin niin äänekkäiden ja uskossaan vahvojen kreationistien väitteitä?

M. Garrett, A.D. Caneday Historical Adam (2013)

Vinkki; areiopagi.fi Vieraskynä sivulla teologian tohtori Jussi Koivisto esittelee tämän blogin teemaan kuuluvan tuoreen teoksen


Kirjassa Four Views on the Historical Adam ( Zondervan 2013, toim. Matthew Barrett, Ardel B. Caneday) neljä teologia pyrkii antamaan oman perustellun vastauksensa siihen, miten he tulkitsevat historiallista Aadamia ja sovittavat sen uusiin luonnontieteen löytöihin. Lisäksi he pohtivat, millä tavoin heidän näkemyksensä vaikuttavat hengelliseen elämään ja kirkon todellisuuteen. Mielenkiintoisen keskustelupuheenvuoron kirjasta tekee se, että jokainen neljästä kommentoi toistensa artikkeleita ja lopuksi artikkelin kirjoittaja saa esittää oman vastineensa. Lisäksi kirjan alussa on kirjan toimittajien laatima johdanto ja lopussa on kahden muun teologin pastoraalinen pohdinta käsiteltävään teemaan.

areiopagi.fi

Kommentti
Artikkeli hahmottaa napakasti ja sovinnollisesti neljän amerikkalaisen teologin näkemykset, jotka ovat tämän blogin eri kirjoittajille vanhastaan tuttuja ja joita esimerkiksi Mike Beidler käsittelee.

Päässäni oleva sumeri-moduli hälyttää "eivät tutki riittävästi Raamattua" ja koko teos putoaa B-prosessiin ilman suurempaa mielenkiintoa jatkaa sen käsittelyä.

Mike Beidler - keskustelua

Hei Hannu, Eero ja muut Miken ajatuksista kiinnostuneet!

Keskustelun vapaus
Toistan vielä kiitokseni, että Hannu toi Beidlerin puheenvuoron esiin - siinä näet tahdotaan Raamatun pyhien kirjoitusten valossa selvitellä asioita Adamista alkaen. Tämä lähestymistapa rikastuttaa meitä kaikkia ja mies on rehellinen ja totuudellinen pelkäämättä vaikeita aiheita.

Kuten Eero oikein totesi, Suomen Siionissa tällainen linjaus herättää välittömästi melkoisen ärhäkän, eikä kukaan tahdo paneutua miehen esittämiin perusteluihin. ASA piireissä Mike iloitsee vapaudesta pohtia asioita ilman pianostusta.

Neoliittinen vallankumous
Mike Beidlerin tulkinta historiallisesta Adamista ontuu erittäin pahast, hänen liittyessään niihin joille Adam ja Eeva edustavat jotain neoliittisen ajan Lähi-idän ihmisryhmää.

Tämä suunta on tietenkin huikean mielenkiintoinen, tännehän Raamattu sijoittaa Edenin puutarhan - itäisen Välimeren rantamille, Syyrian ja Turkin ja Irakin rajamaille, jossa löydetyt epipaleoliittiset temppelit ovat mullistaneet perinteisen G.V. Childen luoman materialistisen kulttuurievoluution teorian (vehnän viljelyn alku loi kulttuurin taloudellisen perustan).

Raamatussa on tähän liittyen erinomaisen mielenkiintoinen pieni tokaisu paratiisikertomuksen ensimmäisessä lauseessa: tämä tapahtui, ennen kuin maata ryhdyttiin viljelemään!

Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä. 1 Ms. 2:4 - 5.

Mutta näin "Adam ja Eeva" olisivat pitkäkalloinen proto-mediterranean race, joskin neoliittisten luurankolöytöjen rodullinen identifiointi on jatkuva prosessi. Näin esimerkiksi Australian alkuasukkaat, aboriginals, eivät olisi Adamin jälkeläisiä, eivät myöskään Aasian ja Afrikan ihmisrodut.

Raamattu on otettava niinkuin se on, ja paratiisikertomus kertoo ilmiselvästi kahdesta ensimmäisestä ihmisestä, jotka Jumala erityisesti loi hoitamaan istuttamaansa puutarhaa ja josta koko ihmiskunta polveutuu. Nooan ahtaan paikan kautta, kun vain seitsemän ihmistä selvisi Vedenpaisumuksesta.

Sumeri

Minulla on ollut erittäin suuria vaikeuksia saada teitä kahta arvon veljeäni, Hannu ja Eero, mukaani Sumeriin. Voitte siis kuvitella, millaista tenää tekevät sellaiset kristityt, joille puhe Jerikosta 9000 vuotta eKr on kirouksen aihe!

Mike Beidle ottaa kyllä monta asiaa huomioon ja kertoo opiskelleensa muinaisen Lähi-idän kulttuurihistoriaa.

Hän on toreadori, joka ei käy härän kanssa taisteluun, vaan sivuuttaa outoon "etiologiaan" viitaten tutun ja tunnetun mytologian maailman. Tämä ei ole pieni reikä pohdinnassaan vaan avaruuden musta aukko, joka nielee koko hänen selityksensä syövereihinsä.

Uuden testamentin tekstit

Miken kytkös apostoli Paavalin on minusta hermeneutteisesti seuraaavanlainen: Uuden testamentin aikana asian perusteluksi pyhiä Kirjoituksia käytettiin ja voitiin käyttää aivan miten tahansa niiden omasta alkuperäisestä merkityksestä riippumatta. Kaikki on sallittua - niin siis meillekin, kunhan intentio on hyvä.

Tämä johtaa välittömästi upottavaan suohon, jossa mitään asiaa ei voida kirjoituksilla perustella. Pois se!

Apostoli Paavali katselee kahta Aata erityisen läheltä, Aadamia ja Abrahamia. Kummassakaan tapauksessa hänen kiinnostuksensa - ja tietonsa - eivät liity heidän historialliseen aikaansa ja paikkaansa, kuten Beidler toteaakin. historiallinen Aadam ihmislajin alussa, Abraham vaeltelevana paimentolaisena. Ei, vaan Paavalin katse on Aadamin tottelemattomuudessa ja Abrahamin uskossa. Molemmat asiallisesti Kirjoitusten linjassa, ei mitään väkivaltaista tekstien tulkintaa.

Keskustelua

Tässä siis aamuisia ajatuksia eilen blogiin laittamistani Mike Beidlerin ajatuksista historiallisesta Aadamista.

Lucy ja Eero Junkkaala

Addis Abeban museo oli hienosti rakennettu ja se huipentui juuri
Lucy-näyttelyyn. Kuva otettu 22.2.2007.
Copryright ©2014 Eero Junkkaala

Kun näemme Junkkaalan Eeron seisovan Lucyn jäänteiden vierellä saamme kaukaisen Suomen asukkaineakin aivan käsinkosketeltavan yhteyden ihmisen varhaiseen historiaan.

Mike Beidler ja historiallinen Aadam

Tiihosen Hannu ei ainoastaan viitannut Mike Beidlerin artikkeliin "Is there anything historical about Adam?" (God and Nature Magazin Fall 2014*) vaan kirjoitti, että rivien välistä kirjoituksessa näkyy myös Sumeri.

Poimin tähän avainkohtia Beidlerin kirjoituksesta virkistämään ajatuksiamme kysymyksestä historiallisesta Adamista, jota Junkkaalan Eero ei suotta visaiseksi kutsu!

Beidler kertoo ajattelunsa kehittymisestä
"My journey from young-earth creationism and its associated treatment of Genesis 1-11 as historical narrative akin to modern-day journalistic accounts began nearly a decade ago when I began to conduct personal research on biblical and scientific evidences for the old-earth creationist paradigm."

Kitkaa tulkitsijoiden kanssa

"the biblical texts I was reading were written to a people with whom I had very little in common culturally; thus, I found myself increasingly uncomfortable with the lengths to which some Christians went to find concordance between biblical descriptions of creation and science."

John Waltanin vaikutus

"It was at this time that I was introduced to the writings of Old Testament scholar John Walton from Wheaton College.His NIV Application Commentary on Genesis (Zondervan, 2001), along with his other works on ancient Hebrew thought and its shared cognitive environment with another ancient Near Eastern cultures (to include the assumption of a three-tiered cosmos) had a profound impact on me."

"While Walton’s works helped me discover deeper purpose and meaning in Genesis 1, I remained unconvinced that a non-concordist approach largely ceased at Genesis 2:4a."

Etiologinen lähestymistapa

"Denis Lamoureux’s Evolutionary Creation: A Christian Approach to Evolution (Wipf & Stock, 2008) helped me immensely in understanding follow-on chapters of Genesis as etiological literature. In such works, affirming present-day realities—such as the sinfulness of mankind, the toil we must endure to provide for our families, and the ever-present clash of cultures—was more important to the Hebrews than the retrojective nature of the stories by which they explained such realities."

"..with Lamoureux’s help and that of other scholars such as Paul Seely and Peter Enns, I developed the ability to distinguish the core messages of these controversial biblical passages and tease them out of the limited cultural contexts in which they were embedded." 

Jumala soveltaa tekstiä

"This process of alternately immersing myself in an ancient paradigm and then viewing that paradigm from my modern perspective led me to accept the idea that God is an accommodationist more concerned about guiding his people into a closer relationship with him than the scientific accuracy of the paradigms he uses in doing so."

Kysymyksiä nousee Raamatun äärellä

"How extensive was God’s accommodation to his people?" 

"As I began digging deeper into my biblical studies, I began recognizing scientifically inaccurate paradigms reflected through the Hebrew and Christian scriptures" 

• ancient biology such as species immutability {Gen 1:11-12, 21, 24-25) and 
• preformatism (Gen 11:30; 25:21; Luke 1:7), 
• ancient taxonomy (Lev 11:13-19), and 
• ancient botany (Mark 4:31). 

"How much of a stretch would it be that God would communicate his truths using ancient anthropology?" 

"Did it matter whether the biblical Adam truly existed?" 

"Would Adam’s non-historicity demolish the need for Jesus Christ’s historical acts of sacrifice and redemption?"

Vastauksia UT:n ajan juutalaisuusten Raamatun tulkinnasta

"I found the answer to these questions in the hermeneutical practices of Second Temple Judaism."

"I was also struggling with how various New Testament authors used the Old Testament in their defense of Jesus as the fulfillment of ancient prophecy. "

"Early biblical interpreters—including the authors of the New Testament—chose their biblical texts selectively to support their theological themes."

"At times, they even appeared to rip alleged prophecies in the Hebrew Scriptures right out of their original contexts and re-appropriate them in a manner that we today would find unacceptable (e.g., Matt 2:14-15; cf. Hos 11)"

Midrash ja pesher 

"---two closely related approaches to interpreting Scripture common in Jesus’ day." 

"In both of these, these interpreters would bring together different biblical texts in order to address contemporary issues, sometimes being extremely creative in the process (e.g., Paul’s apparently “inconsistent” use of Gen 13:14-16’s seed/offspring in Gal 3:16, 29)." 

"Such appropriations and reinterpretations of Scripture were acceptable in Second Temple Judaism and, in some Jewish schools of thought, were just as authoritative as the texts from which they were derived."

"I felt led to embrace his accommodation of non-Western, ancient ways of understanding and applying Scripture as a means of transmitting theological truth—such as Jesus’ divinity and identification as the Messiah—regardless of a biblical text’s original context."

Apostoli Paavali

Paul’s use of the Old Testament in his discussion of the first and last Adams (see 1 Cor 15; Rom 5, 8).

"Because of the radicalness of Jesus’ crucifixion and subsequent resurrection, Paul’s subsequent use of the Old Testament became solely Christ-centered, resulting in a theology developed by means of re-reading the Old Testament through the lens of Jesus."

"Such theological constructs included the clear use of Adam as an archetype representing original humanity (Rom 5:14) and Jesus as an antitype."

"in writing to the churches in Corinth and Rome, Paul was not arguing for Adam’s strict historicity, for there was no competing anthropological paradigm."

"Neither was Paul arguing to establish the reality of sin and death, for both were (and are) demonstrable givens." 

"Rather, Paul was arguing for the necessity of Jesus Christ as a remedy for humanity’s enslavement to sin. Paul was arguing that Jesus’ indisputable defeat of death gives us hope that our “eternal life” will continue beyond the grave!"

joten missä Adam?

Ei historiallinen

"I no longer believe that Adam and Eve as described in Genesis 2-3 actually existed. Just as I don’t believe certain elements of “biblical” cosmology actually exist (e.g., the firmament of Gen 1:6-8)"

"I believe a well-reasoned case can be made using both science and biblical hermeneutics that “biblical” anthropology is also inaccurate from a modern, scientific perspective."

Historiallinen

"That being said, I still embrace the concept of an “historical” Adam."  

"From a modern anthropological perspective, points in the evolutionary development of the human species parallel the biblical Adam and Eve’s: our species, at one point, was “innocent,” eventually evolved the ability to make moral decisions, but nevertheless rebelled against God’s Moral Law."

"from an archetypal perspective, the biblical Adam and Eve represent the human condition: their story is our story. I am Adam; you are Eve"

Synnin todellisuus

"We are born “innocent” (yet possessing the innate capacity for selfish behavior), we mature into an ability to make moral decisions, but we nevertheless rebel against God’s moral law. Whether one accepts the theological doctrine of Original Sin or (as I prefer) the scientific doctrine of Original Selfishness, the outcome remains identical: We are sinners in need of God."

Jeesusta tarvitaan

"Regardless of sin’s exact origin—whether via rebellion in the Garden of Eden or rebellion against God’s Moral Law as a species during humanity’s evolutionary development—I recognize that sin is still quite real. Its presence in the human species is universal. Its presence is observable and repeatable."

"And our individual and collective sin still requires a remedy: the historical Jesus of Nazareth."

Näin siis Mike Beidler.





*God and Nature is a publication of the American Scientific Affiliation (ASA), an international network of Christians in the sciences. Beidler kirjoittaa myös BioLogos sivulla