Atrahasis-eepoksessa ihmisen luomisen syyksi esitetään pikkujumalien työn helpottaminen. Pikkujumalilla on kova työ kanavien, Eufratin ja Tigriksen kaivamisessa ym. ja ne valittavat tästä. Ea-jumala ehdottaa, että luodaan ihminen tekemään työt. Ihmisen valmistamiseen käytetään Enki-jumalan toimittamaa savea johon sekoitetaan yhden surmattavan jumalan liha ja veri.
They slaughtered Aw-ilu, who had the inspiration, in their assembly.Enki ja Ninmah-kertomuksesssa on samantapainen juoni näiltä osin. Jumalten piti tehdä töitä, vain korkeimmat Jumalat olivat vapaat raadannasta. Lopulta pikkujumalat kokoontuivat valituksineen Enki-jumalan luo, joka vain lekotteli kaiket päivät. Enki kuunteli valituksia ja teki suunnitelman. Hän päättää, että haetaan 'Abzun' savea ihmisten muovaamiseksi ja pyytää äitiään Nammaa yhdessä Ninmahin kanssa auttamaan niiden elämään saattamisessa. Kertomuksessa kuvataan sitäkin, kuinka syntyy eri tavalla vammaisia ihmisiä, ja Enki keksii silti heille tehtäviä.
Nintu mixed clay with his flesh and blood.
That same god and man were thoroughly mixed in the clay.
For the rest of the time they would hear the drum.
From the flesh of the god the spirit remained.
It would make the living know its sign.
Enūma Eliš-kertomuksessa kerrotaan myös ihmisen luomisesta
When Marduk heard the word of the gods,Toisessa käännösehdotuksessa ihmisen luomisen tarkoitus näyttää olevan sama kuin kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa, että jumalat saisivat levätä.
His heart prompted him and he devised a cunning plan.
He opened his mouth and unto Ea he spake
That which he had conceived in his heart he imparted unto him:
My blood will I take and bone will I fashion
I will make man, that man may
I will create man who shall inhabit the earth,
That the service of the gods may be established, and that their shrines may be built
When Marduk heard the gods' speechRaamatussa ihmisen luomisen tarkoitus ilmaistaan yksinkertaisen kauniisti:
He conceived a desire to accomplish clever things.
He opened his mouth addressing Ea,
He counsels that which he had pondered in his heart,
I will bring together blood to form bone,
I will bring into being Lullû, whose name shall be 'man'.
I will create Lullû—man
On whom the toil of the gods will be laid that they may rest.
Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme..."Raamattussakin mainitaan Jumalan lepääminen. Ihmistä ei kuitenkaan luotu vapauttamaan Jumala työnteosta kuten ainakin kahdessa ensimmäisessä em. tekstissä, vaan Jumalan lepo rinnastuu työn jälkeen tulevaan sapatinlepoon.
Ihmisen 'ainesosista' Raamattu kertoo:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.Maan tomuahan me olemme, niinkuin jo sumerilaiset ymmärsivät, mutta tarvitaan myös jotain muuta, elämän henki.
Tuo maan tomu tai savi on tärkeä teema Raamatussa ja siitä puhutaan useassa muussakin kohdassa.
Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: "Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani". Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. Silloin tuli minulle tämä Herran sana: "Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo. (Jer. 18:1-6)
Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme; me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa. (Jes.64:8)Myös Uudessa Testamentissa puhutaan meistä saviastioina, joissa Jumalan Henki asuu.
Jos tarkastelemme muiden vanhojen kirjoitusten ja Raamatun alkulukujen yhtäläisyyksiä kielteisestä näkökulmasta, voimme erehtyä ajattelemaan, että Raamattu 'vain' toistaa vanhoja kertomuksia tms., mutta eihän se niin ole. Raamatussa sellainenkin aines, joka on osittain vanhempaa perua, on puhdistettu ja jalostettu osaksi yhtenäistä kokonaisuutta, joka kertoo meille jotain tärkeää.
"The Bible is not a preserved relic from the past. It is a living word."
Reinhard Bonnke.
Lähteitä:
Atrahasis-eepoksen käännösWikipedia, Atrahasis
Enki ja Ninmah -käännös
World Mythology, Enki and Ninmah
Enūma Eliš-käännös
Mikko - huomasin tätä tehdessäni, että monille nuolenpääkirjoituksille tutkijat ovat antaneet lähes samanlaisia nimiä, kuten 'Enkija Ninhursag' ja 'Enki ja Ninmah', jotka ovat kuitenkin eri kertomuksia. Ajattelin aluksi vähän laajemminkin noita tutkia, mutta voimat loppuivat tällä haavaa, niin sotkuinen viidakko tuo aihe tuntuu olevan. Oli mielessäni etsiä esim. mitä muita Dilmunia vastaavia paikkoja nuolenpääkirjoituksista löytyy - oletko mahdollisesti tutkinut aihetta?
VastaaPoistaLisäsin vielä Enuma Elish osan ja jotain muutakin korjasin. Myös Enuma Elish -kertomuksessa taitaa olla se ajatus mukana ihmisen luomisessa, että jumalat saisivat levätä. Ainakin kahdessa muussa. Jännää, että myös raamatun 'ensimmäinen luomiskertomus' loppuu siihen, että Jumala lepää. Ikäänkuin olisi käyttty taas jotain vanhaa 'ainesosaa', mutta kerrottu sillä lopulta uusi asia. Raamatussahan ei ole kyse siitä, että Jumala olisi ihmisen luonut saadakseen levätä, vaan asiayhteys on lepopäivä ja UT:n yhdistää sen myös Taivaaseen.
VastaaPoistaTässä tavoitat olennaisen, jota en ole osannut ylös kirjoittaa korostaessani juuria... Lähteitä on muokattu todella rajusti, ja samalla kuvaamallasi tavalla taustakuvaa tuhoamatta.
Poistakaikuja Sumerista .... Jumala asetti Adamin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä.
VastaaPoistamutta tästä on leikattu pois kokonaan ajatus, että ihminen vapauttaisi pikkujumalat rankasta peltotyöstä, kasteluojan kaivuusta helteessä, liian kovasta työurakasta - pikemmin Edenin puutarhassa homma vaikuttaa puutarhurin mieluisalta työltä.
se että paratiisista karkoituksen jälkeen otsa hiessä Adamin pitää leipä kovasta pellosta ottaa on myöskin sisällöltään toinen kuin ihimisen tarkoitus Sumerissa ja Mesopotamiassa.
voisimme ehkä asettaa ihmisen luomisen voimakkaan kuningaskunnan ja hierarkian maailmaan, jossa kunkku tai faarao senkun lekottelee ja syö taateleita kun tavallinen kansa raataa piiskurien ja verottajien kourissa pelloilla - siirrettynä uskonnon maailmaan.
Juuri tähän eroon - ihmisen työnteon syihin ja tarkoituksiin - minäkin kiinnitin huomiota.
PoistaEridu Genesis -kertomuksessa on ehkä hiukan erilainen, positiivisempi näkemys asiaan kuin näissä toisissa sumerilaisissa teksteissä. Teksti on tosin alusta huonosti säilynyt. Siinä on jotain samaakin, mutta myös ikäänkuin tarkoitus tehdä jotain hyvää ihmisille ja eläimille
===
approx. 36 lines missing
1-10. …… sets up ……. "I will …… the perishing of my mankind; for Nintur, I will stop the annihilation of my creatures, and I will return the people from their dwelling grounds. Let them build many cities so that I can refresh myself in their shade. Let them lay the bricks of many cities in pure places, let them establish places of divination in pure places, and when the fire-quenching …… is arranged, the divine rites and exalted powers are perfected and the earth is irrigated, I will establish well-being there."
10-14. After An, Enlil, Enki and Ninḫursaĝa had fashioned the black-headed people, they also made animals multiply everywhere, and made herds of four-legged animals exist on the plains, as is befitting.
===
http://etcsl.orinst.ox.ac.uk/cgi-bin/etcsl.cgi?text=t.1.7.4#
Samaisessa Eridu Genesis -kertomuksessa mainitaan myös Dilmun, joka on siellä missä 'aurinko nousee', eli idässä. Tämä kohta tuo mieleen Raamatun
PoistaLaitan tähän vielä Wikipedian tiivistelmän Eridu Genesiksestä
PoistaWhere the tablet picks up, the gods An, Enlil, Enki and Ninhursanga create the black-headed people and create comfortable conditions for the animals to live and procreate. Then kingship descends from heaven and the first cities are founded: Eridu, Bad-tibira, Larak, Sippar, and Shuruppak.
After a missing section in the tablet, we learn that the gods have decided not to save mankind from an impending flood. Zi-ud-sura, the king and gudug priest, learns of this. In the later Akkadian version, Ea, or Enki in Sumerian, the god of the waters, warns the hero (Atra-hasis in this case) and gives him instructions for the ark. This is missing in the Sumerian fragment, but a mention of Enki taking counsel with himself suggests that this is Enki's role in the Sumerian version as well.
When the tablet resumes it is describing the flood. A terrible storm rocks the huge boat for seven days and seven nights, then Utu (the Sun god) appears and Zi-ud-sura creates an opening in the boat, prostrates himself, and sacrifices oxen and sheep.
After another break the text resumes: the flood is apparently over, the animals disembark and Zi-ud-sura prostrates himself before An (sky-god) and Enlil (chief of the gods), who give him eternal life and take him to dwell in Dilmun for "preserving the animals and the seed of mankind". The remainder of the poem is lost.[2]
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTekstien ajoitukset tuntuvat vaihtelevan kovasti. Laitan nyt tähän vielä Wikipedian mielipiteen. Ja löytynyt siis Nippurista, ei itsestään Eridusta kuten ensin kuvittelin
Poista===
The earliest record of the Sumerian creation and flood is found on a single fragmentary tablet excavated in Nippur, sometimes called the Eridu Genesis. It is written in the Sumerian language and dated to around 1600 BC during the first Babylonian dynasty, where the language of writing and administration was still Sumerian
Jahvisti on tutkinut maailmanhistorian vanhimpia historiallisia lähteitä ja nähnyt, että ihmisen ja eläinten luomisen jälkeen tuli suuri tihoisa tulva, josta ylhäältä tulleen neuvon mukaan eräät ihmisen siemen ja eläinten pelastui muiden hukkuessa.
VastaaPoistaStruktuuri tapahtumissa ja juoni ovat hyvin samanlaiset, mutta suuria eroavuuksia on ja tietenkin Jahvistin monoteismi kärjessä, paljon syvällisempi ihmiskuva kuin mustapäiden anonyymi lauma. Ikuinen elämä Dilmunissa, mutta vain Ziusudra, utnapistam... Gikgamesh joutuu tyytymään kuolevaisuuteen. 1600 on minusta aivan liian myöhäinen, ehkä taulun kirjoittaminen, mutta perinteen juuret menevät kauas Sumerin taakse esihistorian puolelle.